Alku-arkikankeutta

"WELCOME BACK BIIIIITCH"

Jos yliopistolla olisi ääni, se luultavasti sanoisi jotain tuollaista.

Elikäs, 3 viikkoa (pian) 3. semesterin pyöritystä takana ja täytyy myöntää, että hommaa riittää!
Maanantait täyttyvät luennoista ja valinnaiskurssista. Tiistaina on practical tunteja, samoin keskiviikkona. Torstaisin on joskus luentoja ja perjantaina (alkaa) physiologia.

Huom: julkaisuvuosi

Ei kuulosta niin pahalta? No...

3. semma on tuonut mukanaan iki-ihanat (hyödylliset, joskin tunnolliselle ihmiselle stressaavat) viikkotestit. Genessä ei olla niin nöpönuukia, mutta microbilsasta ja physiossa pitää päästä kunnialla läpi, tai tulee lisäkysymyksiä tentteihin. Histosta piirretään yhä viikottain protocollia ja anatomia tietenkin vaatii oman aikansa. Valinnaisaineessani (Health behaviour) ilmeisesti pidetään esitelmiä ja kirjoitetaan lyhyitä esseitä.

Oppiaineita ei onneksi ole oikeastaan sen enempää (latvia menee vasemmalla kädellä). Eikä työmäärä ole niin ylitsepääsemättömän hirvittävä, mutta tässä kohtaan korostuvat myös ihmisten väliset erot.

Ne, jotka oppivat nopeasti, pärjäävät hyvin.
Itse en kuulu näihin onnekkaisiin.
Tietenkin kaikkien tarvitsee lukea, mutta se on eri asia, jos yhden täytyy päntätä uuden bakteerin nimiä ja luokitteluja 10 kertaa jos toisen täytyy lukea sama asia 100 kertaa.
En ole koskaan ollut kovinkaan lahjakas kielissä, ja sen kyllä näkee näissä tilanteissa; sanasto, termistöt, nimet jne.. Ne eivät jää päähäni helposti, kun tuntuu, että joillekin toisilla ne takertuvat kuin itikat kärpäspaperiin. Tietoa heitetään vesisangolla niskaan, mutta otsalle jää valumaan vain muutama pisara. Tämä taas johtaa siihen, että vaaditaan toistoa, toistoa ja toistoa ja - kappas ja kumma - tämä vie aikaa.

Aivojen nollausta

Onneksi sitä kuitenkin myös on tarjolla. Luentoja voi tarvittaessa skipata ja loppuviikko tosiaan on jo valmiiksi melko tyhjä. Tyhjä ei kuitenkaan tarkoita "tuijotan kattoa ja syljen pituutta", vaan omaa työskentelyä. Ainakin itselläni. Koska en edelleenkään ole niin fiksu, että oppisin asiat yhdellä istumalla.

Mutta kuten otsikkokin kertoo, hieman alkukankeutta ilmassa. Nukkuminen ollut vähän niin ja joo, testit stressaavat enemmän kuin pitäisi (koska tunnollisuus-kompleksi) ja viikonloppuina on ollut sen verran viihdettä, ettei lepoa ole oikein silloinkaan tullut. Opiskelurytmiä haeskellaan vielä, mutta eiköhän se tässä seuraavan 4kk aikana jossain kohtaa ala löytymään. Toivottavasti.

Kevättä (kauhunsekaisin tuntein) kyllä odotan! Ja valoa. Ja sitä, ettei koiraa tarvitse joka kerta pestä/pyyhkiä tassuja, kun tulee ulkoa.

Odotan myös itsekuria ja parempia yöunia. Etenkin viimeksi mainittua

Eli ei enää näin... #zombie