Pääsiäistauko tuli ja meni ja vihelteli mennessään jo iät ajat sitten, ja vihdoin olisi muutakin kerrottavaa kuin että luetaan paljon. Varsinkin, kun kohtalo näköjään pisti itselleni pakkojarrun päälle iki-ihanan sairastumisen muodossa, niin pakko kai sitä oli vain levätä tämä päivä ja jatkaa pänttäämistä taas viikonloppuna.
Mitä sairastumisiin tulee, tiesin, ettei tämä ollut hyvä päivä saati sauma jäädä kotiin. Jouduin skippaamaan ensimmäistä kertaa practical tunnin, jonka seurauksena on extra kysymys kokeessa, joka sapettaa, mutta sille ei vain mahda mitään. Täytyy yrittää pitää huolta, ettei lisää poissaoloja (missään aineessa) tulisi enempää. Systeemi on aika raaka, mutta pitää huolen siitä, ettei tunteja niin vain skipata.
Nyt ajassa taaksepäin ja aiheista iloisempiin.
Saimme siis pitkän kevättauon/pääsiäisloman tuossa huhtikuun alusta pääsiäisen loppuun. Se teki enemmän kuin hyvää ja katkaisi sopivasti arkea, joka oli ollut siihen asti melko hektistä. Suomi, ystävät, kesätyöpaikka ja melkein viikko Dublinissa piristivät kummasti mieltä. Ainoa harmillinen asia oli se, että koirani jäi nyt Suomeen vanhempieni luo. Aika vain loppui kesken ja huomasin, ettei se Iriksellekään ollut hyväksi vain loikoilla päivät pitkät pienessä asunnossa, kun minä painoin kouluhommia. Koira tulee sitten taas mukaani Riikaan näillä näkymin 3. vuoden aikana, kun tahti rauhoittuu.
Pääsiäisen jälkeen meidät toivotti avosylin tervetulleeksi takaisin arkeen fysiologian koe ja vuosijuhlat, kun ainejärjestömme RiSLO (Riian Suomalaiset lääketieteen opiskelijat ry) täytti 5-vuotta <3 Näitä juhlia oli odotettu kauan ja ne olivat ensimmäiset laatuaan.
On jotenkin ihanan kotoisaa, kun tännekin tuodaan suomalaisia yliopistoperinteitä, kuten sitsit ja vuosijuhlat ja niin edespäin. Olin ollut kerran aikaisemminkin vujuissa, opiskellessani kemiaa, ja konsepti jotenkin toimi minulla. Kontrasti alun virallisuuden ja pönötyksen ja loppuillan railakkaan laulamisen välillä on aina riemastuttava. Juhlissa sekä kunnioitetaan vanhoja perinteitä että juhlitaan täydellä sydämellä (alkoholin hennolla avustuksella). Puheiden, laulujen, syömisten ja tanssien jälkeen suurin osa kävi pikaisesti vaihtamassa lyhyemmät mekot päälle ja juhliminen jatkui baarissa.
Toivon todella, että perinne jatkuu - jos ei välttämättä ihan vuoden välein, koska olemme vain pieni opiskelijajärjestö ja taloudellinen panos näihin juhliin on aina kova. Viimevuoden vapaamuotoisemmat sitsit olivat hyvä vastine vuosijuhlille. No, oli miten oli, hauskaa oli ja ihmiset jaksoivat juhlia yön pikkutunneille asti yksityisessä jatkopaikassa. Hyvä määrä jaksoi myös ryömiä seuraavana päivänä perinteiselle krapula-brunssille, eli sillikselle.
 |
| Paras yöpala ikinä! |
Viimeisiä kuukausia viedään! Yritetään pitää pää kasassa ja tunnelma korkeana. Kuulumisia taas kun aikaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti