Lääkisopiskelijan arkea

"Pieni" syväluotaus perusviikkoon ja arkeen. Viikko on ollut vähän on-off mutta siinä on myös jotain niin totuudenmukaista, että tekee ihan pahaa. Ja koska tästä tulee muutenkin piiiitkä teksti, niin keskityn nyt pelkkään kouluviikkoon, enkä viikonloppuun.

Koska olen masokisti, niin aloitetaan suoraan viikonpäivistä veemäisimmästä, eli tiistaista, varsinkin, kun maanantaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Olisi ollut luentoja, mutta en mennyt koska päätin sinä päivänä lukea kotona. End of story.

Tiistai

Lähtö kotoa: 9:00

"Näin alkaa hyvä päivä"

Lähden yleensä aivan liian aikaisin, koska haluan käyttää matkaan sen 45min enkä 30min (siinäkin kerkeää jos bussit suovat). Päivä alkaa viimeisellä genetiikan tunnilla ennen colloa. Harvinaisen filosofis-eettisen 1.5 tuntisen jälkeen syödään kaverin kanssa lounas ja lähdetään bussilla takaisin keskustan puolelle jokea, jossa on Anatomian laitos eli anatomicum. Noin 50min aikaa juoda automaattikahvia ja tehdä microbiologian esitelmä keskiviikkoa varten (jäi kesken..) ennen kuin histologia alkaa klo13:00.

Histo kestää 2h 15min tauotta. Ensimmäisenä vuonna nämä practical tunnit olivat tappavia, nyt niihin alkaa tottua. Osa lukee tunnilla jo anatomiaa varten tai microa. Itse yritän sillä kertaa jopa kuunnella, tehdä muistiinpanoja ja tsekata mikroskooppislaidit ja aloittaa protocollien piirtämistä, sillä jossain kohtaa ne pitää tehdä ja kohta on taas koeputki alkamassa. Motivaationi on ollut hukassa sen jälkeen, kun menetin autopass mahdollisuuden, mutta siitä huolimatta pitää päästä seuraavasta kokeesta läpi.

Histo on ohi ja seuraava "tauko" alkaa. Kissanpaskat. Välipalaa ja kahvia koneeseen. Anatomia alkaa klo17:00 ja pitää lukea tunnin aihe etukäteen, ellei halua joutua hiillostuksen kohteeksi. Päivä on ollut pitkä ja ihmiset levottomia. Ja äänekkäitä. Vaihdan paikkaa jotta saan olla rauhassa. Se on ollut hyvä huomata itsestään, että mitä stressaavammaksi ajat käyvät, sitä enemmän tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa ja sitä on sitten pakko vain ottaa, ettei sivulliset joudu kärsimään siitä, että on stressaantunut.

Klo19:15, lopulta, tunti loppuu ja pääsee kaupan kautta kotiin. Ja tässä kohtaa oma ajanhallintani aina kusee. Koti. Pitkä päivä. Kello on jo lähes 20:00. Väsyttää ja on nälkä. Virhe yksi: avaa youtube. Virhe kaksi: sulje järjenääni. Virhe kolme: ignoraa se, että seuraavana aamuna klo9:00 on viikkostesti johon et ole lukenut ja tuntiesitelmä, joka on vielä kesken.

No, muutama tunti myöhemmin avaan vihdoin luentomateriaalin, pistän metalli-pitoisen soittolistan soimaan ja luen, viimeistelen esitelmän ja totean, että fuck it; hiukset kestää vielä yhden päivän pesemättä ja ne voi aina laittaa letille. Painun pehkuihin ja aikarauta näyttää ikävää lukua 1:56. 

Keskiviikko

Saan kaverilta autokyydin klo8:45, joten saan nukkua hieman pidempään, kun ovesta ei tarvitse lähteä ulos 8:15 vaan vasta 8:35 (tärkeät 20min!!) 

Klo 9:00 Microbiologia. On tuntitesti ja ja esitelmät. Niistä selviää adrenaliinilla kuten aina. Practical kestää sen 2h jonka jälkeen kaikki vaeltavat perinteiselle "ostetaan ruokaa/kahvia ja tehdään latvian läksyt" reissulle koulun kahvioon. 

Klo 13:00 alkaa latvian tunti, joka kestää sen 1.5h. Kaikki olivat päässeet edellisen viikon testistä läpi, vaikka itselläni on melko lannistunut olo, sillä tulos_oli_huono. En ole hyvä vieraissa kielissä ja etenkin kielioppi on menee yli hilseen (ja toim huom, latvian kielioppi on lähes yhtä hankala kuin suomenkielen, eli repikääpä siitä). Opettaja muistuttaa ylimääräisestä oppitunnista ja siitä, että pitäisi pikkuhiljaa ihmisten valmistella suullisia esitelmiä, jotka otetaan huomioon loppukokeen arvioinnissa. Olin pistänyt itselleni tämän viikon henkiseksi deadlineksi, vaikka opettajalle sillä ei olekaan mitään väliä. Ensi viikon jälkeen vain alkaa taas koerumba niin halusin saada kaiken ylimääräisen ennen sitä pois alta.

Tunti loppuu, hypätään bussiin ja lähdetään kohti kotia. Kaikki taputtavat vain itseään olalle, että tästäkin viikosta on selvitty (sillä siltä se totisesti tuntuu). Tässä kohtaa joudun törmäyskurssille jälleen ystäväni ajanhallinan kanssa. Ja hyvä jumala, minä tiedän jo minkälainen tulen olemaan päivystyksien jälkeisinä päivinä!! Olin väsynyt, adrenaliini oli jo laskenut ja syvähorros iski ja lujaa. 5min kirjakauppareissu (missio: osta_yksi_kynä) muuttu yli tunnin ympyränpyörimiseksi, koska en saanut päätettyä minkä värisen setin villalankoja ostan (how did that happen?) Lopputulos: 3 yliviivaustussia, luentolehtiö, 2 kyylakärkikynää ja 5 kerää villalankaa (perus).

Kotona väsymys lyö viimeisetkin ilmat pihalle ja käytän suurimman osan iltaani siihen, että avaan ja rullaan lankani keriksi. Haistatan latvian esitelmälle pitkät, vaikka se olisi jo puoliksi tehty, kunnes tulen viimehetkellä (puolenyön aikaa) katumapäälle, menen nukkumaan ja pistän herätyksen soimaan klo 6:30.

Torstai

"Miten meni niinku omasta mielestä" päivä. Eli aikainen herätys, pikainen suihku, aamupala ja kahvi. Esitelmän kääntäminen englannista latviaksi nopeasti loppuun ja powerpointtia kokoamaan. Puhe pitäisi pystyä pitämään mahdollisimman sujuvasta (eli ei suoraan paperilta lukua) ja kestää 5-7min. Kielellä, jota hädin tuskin osaa, se on tuskastuttavan pitkä aika. No, homma kasaan, lukuharjoittelua kellon kanssa, viimehetken paniikissa bussiin ja koululle klo 13:00.

Ja kuten olin epäillytkin, olin ainoa, joka piti esitelmän sinä päivänä. :D Enkä sano tätä siksi, että muut olisivat laiskoja, vaan että itse olen vain ylianalysoiva etukäteensuunnittelia, joka neuroottisesti haluaa tehdä asiat oikein ja oikeaan aikaan - vaikkakin aina viimehetken paniikissa. Siskoni sanoo aina, että olen adrenaliini-narkkari ja että saan kiksejä stressistä. Ehkä siinä on totuudenjyvä.

Kotona (yllättävää) iskee jälleen lysähdys. Suon itselleni armeliaan hetken: otan virkkuukoukun käteen ja pistän videoluennon pyörimään taustalle (ei aiheesta, mitä pitäisi sillä hetkellä lukea, mutta hyvä kerrata). Takaraivossani kytee tieto, että pitää alkaa valmistautua fysiologian tuntia varten, sillä "wheel of unfortunate" voi arpoa aiheekseni minkä tahansa aiheen esiteltäväksi muulle luokalle. Lopulta (aivan liian myöhään) loppuu prokrastinaatio ja ryhdyn hommiin.

Perjantai
Aikaisin ylös physion pariin. Tunti alkaa 11.15 ja menee hyvin ja vaihteeksi käy tuuri myös sen kanssa, mitä pääsen selittämään taululle. Selviän opettajan kysymyksistäkin ja vitsailemme, että ensimmäiset kaksi "potilastani" jäivät henkiin. Opettelemme myös mittaamaan verenpainetta auskultoinnin avulla. Verenpaineen ja pulssin mittaamisen jälkeen lähdemme kotiin - raportti kirjoitetaan myöhemmin. Viimehetkessä luultavasti kuten aina.

14:15 loppuu tunti vihdoin. Itsepäisyyttäni menen kirjastoon lukemaan vastoin tervettä järkeä, koska olen väsynyt ja aivot tukossa, mutta koska genen collo ahdistaa, luen. En mitenkään tehokkaasti. Ulkona on ensimmäinen hellepäivä ja lämpö hohkaa sisällekin.
Vihdoin 18:00 jälkeen luovutan ja lähden kotia kohti. Ostan kaupasta kesän ensimmäiset mansikat ja valkoviinin. Pitkästä aikaa teen ruokaa, joka ei ole 100% suoraan pakkasesta ja annan itselleni luvan lopettaa tältä päivältä. Ruoka, rauha, lasillinen viiniä ja aivoton toimintaelokuva nollaavat sopivasti mieltä. Viikonlopun missiona on lukea lisää genetiikkaa ja katsoa jääkiekkoa. Onni on, että latvialaiset ovat kovia kiekkofaneja, eli paikkoja kyllä riittää, missä seurata pelejä :)

Hyvää viikonloppua minä!

#edit. Hyvää jo alkanutta viikkoa allihopa!