Lääkisopiskelijan arkea osa 2

Syväluotaus menneeseen viikkoon. Tekstistä tuli jälleen yllättävän pitkä, vaikka asian voisi tiivistää kahteen sanaan: paljon lukemista.

Maanantai

koti-lukupäivä. Yöllä tuli pyörittyä sängyssä klo3:00 asti (Nukkumattini saa kohta potkut...) mutta potkaisen itseni silti ylös 9:00 aikoihin, jotta päiviin tulisi taas rytmi ja tolkku, kun viikonloppuna saattoi "vähän venahtaa".

Päivän teemana physiologia, koska tentti on keskiviikkona. Tunnelma on aamulla varsin seesteinen, mutta stressikäyrä alkaa nousta iltaa kohden. Varsinkin sen jälkeen kun kämppis tulee kotiin ja juhlistaa sitä, että hänellä on tentti takana, kun itsellä on tosiaan vielä edessä.

Stressin määrä tässä talossa on siis vakio.

Tiistai

Ainoa asia maailmassa, joka sai minut sillä hetkellä motivoitua klo 8.45 luennolle on se, että luennoilla kävijöillä on mahdollisuus saada joku "etu" examissa. Olettaen siis, että sitä ennen kaksi välitenttiä on suoritettu ensimmäisellä yrittämällä. Edessä on kahdet muistiinpanot: tyhjä paperi, johon kopioin taululta sikiön verenkierron kehitystä demonstroimaa piirrustusta, sekä physiologian sekavat muistiinpanot. Luento kestää 1.5h ja nopean tauon jälkeen suunnataan yliopiston kirjastoon - yllättävää kyllä - lukemaan vähän lisää.

Lounaan jälkeen huomio kääntyy hetkellisesti physiologiasta pato-physioon (patologian physiologia), sillä kokeesta huolimatta täytyy pysyä ajantasalla muissakin kursseissa ja selvittävä viikkostesteistä ( yleensä 3 per viikko), sillä muuten välitentteihin tulee lisäkysymyksiä (kuten microbiologiassa ja physiologiassa) tai (kuten pato-physiossa) viikkotesti pitää uusia erillisenä uusintapäivänä, ennen kuin saa edes mennä tenttiin.

No. Tunnin verran luettuani kuulen, että olin lukemassa väärää luentoa, josta kuulustellaan vasta seuraavalla viikolla. Ärräpäitä päästeltyä totean, että hitot, jatkan physiologiaa ja luen sitten aamulla ennen tunnin alkua. Kirjastolla jatkui työ klo18:30 asti, kotona vielä lähelle puoltayötä.

Keskiviikko

Viimein tenttipäivä!

Aamu aloitetaan 6:15. Ylös. Hitosti kahvia tulemaan ja lukemaan. Ensin viikkotestiä varten, sitten vielä vähän physiologiaa ja vielä viimeiseksi ennen bussiin juoksemista 9:30 silmäillään pato-phsyion (luojan kiitos lyhyt) materiaali läpi. Tuntitestistä selvittiin sillä kertaa, mutta edellisen viikon tuli vähemmän yllättävästi hylättynä takaisin. Se pitää siis uusia ensi viikolla.

Oppituntien välissä on muutama tunti aikaa hengähtää, siirtyä paikasta toiseen, syödä lennossa ja taas lukea. Olo kaikilla on varsin rauhaton, sillä monet pitävät yhä kiinni "autopass" mahdollisuudesta (hyvä tulos välitenteissä, niin ei tarvitse tehdä loppuexamia). Istun kokeessa viimeiseen asti, viimeisenä yhden extrakysymykseni kanssa (mitä sanoinkaan niistä viikkotesteistä?). Olo on helpottunut, vaikka tulosta onkin vaikea arvata etukäteen. Tulokset tulevat vasta seuraavana viikkona, joten sitä ennen asiaa on turha ajatella. Työnnän tietoisesti koko kokeen pois mielestäni.

Kahviosta lisää jotain pientä syötävää ja taas bussiin. Mutta ei vielä kotiin, vaan "communication psychology" tunnille, joka pidetään jälleen kerran eri rakennuksessa, lähellä Stradinš sairaalaa, jossa olemme muutaman kerran jo päässeet tapaamaan potilaita. Opiskelukaveri pitää esitelmän, muuten huoneessa vallitsee kooma. Kaikki ovat helpottuneita siitä, että opettaja päättää sillä kertaa tunnin aikaisin ja pääsemme kotiin jo 17 aikoihin.

Kotiin tultua on pakko nollata. Teen ruokaa. Kuuntelen musiikkia. 21:00 jälkeen palataan realismiin. Viimeistelen embryologian piirrustukset, valmistelen microbiologian esitelmän ja alan lukea seuraavan päivän viikkotestiä varten. Aivot huutavat hoosiannaa siinä kohtaa, kun lopettelen puolen yön aikaan. Aivan liian myöhään.

Torstai

Aivan liian aikainen aamu. Herään kunnolla vasta kämppiksen herätyskelloon seitsemän jälkeen. 8:30 alkaa embryologian viimeinen practical tunti ennen tenttiä (parin viikon päästä). Piirrettävää tuli jälleen paljon (mm. sydän viikkoina 6 ja 10) ja kuvat pitää tuoda tenttin, että edes saa osallistua.

Siirrytään taas paikasta toiseen. Kahviosta ruokaa ja kirjastoon. Pikaluen enemmän tai vähemmän menestykkäästi vielä microbiologiaa ennen tuntia ja tuntitestiä. Testi on ehkä läpi ehkä ei, sen näkee viikon päästä. Pidämme esitelmiä ja neuvottelemme uuden tenttipäivän microbiologialle, jotta ei osuisi samalle päivälle kuin embryologia. Proffamme on onneksi todella reilu ja suostuu päivänvaihtoon, jotta saamme yhden lisäpäivän aikaa lukea. Kaipa hänkin todella toivoo, että tulemme tenttiin valmistuneina.

Tunti loppuu aikaisin. Ketään ei haittaa. Olen kotona kolmen jälkeen ja alkaa totaalikooma. Suunniteltu jumppa jää välistä, koska kroppa on ihan poikki. Kahvi, internet, oma rauha, laulaminen ja pianon soitto nollaavat mukavasti päätä. Vasta kämppiksen palattua illalla otan itsestäni vielä hetkeksi niskasta kiinni: etsin embryologiaan hyvän kirjan internetistä ja luen paton-anaa (patologian anatomia, kurssi tosiaan jaettu kahtia), sillä seuraavana päivänä on (ylläri pylläri) taas viikkotesti.

Perjantai

Ihana, rauhallinen aamu <3 Herään sattumalta kahdeksan aikaa, hymyilen ja käännän kylkeä. Ignoraan ensimmäisen ja toisenkin herätyksen ja jatkan unia. Aamun latvian tunti on peruttu ja paton-ana alkaa vasta 15:15. 

Löysän aamun jälkeen luen vielä muutaman tunnin, ennen kuin lähden bussilla koululle. Testiä ei pidetäkään, mutta koska meiltä oli jäänyt yksi tunti välistä (ja ensi viikolla pitäisi olla tentti) niin pidimme hieman pidemmän tunnin kuin tavallisesti, jotta ehdimme käydä läpi kahden oppitunnin asiat yhdessä.

Kotiin. Klo18 tulee roska-auto, johon pitää ehtiä viemään roskat. Kaupan kautta taas kokkailemaan. Korkkaan viinipullon, vaikka vakuuttelen itselleni vielä jaksan tehdä jotain koulun eteen, vaikka sitten viinilasi toisessa kädessä. Muutaman tunnin totaalikooman jälkeen potkaisen itseni vielä lukemaan yhden luvun loppuun. Kämppis näet painaa yhä duunia, niin sitä on vaikeaa välillä perustella itselleen, että miksi itse vetää lonkkaa :D

Loppuilta vapaata. Pakkaan valmiiksi labratakin ja stetoskoopin lauantain koulutuspäivää varten, minkä on organisoinut suomalainen opiskelijajärjestö RiSLO. Rakastan koulutustapahtumia, vaikka asiat tähän asti ovatkin menneet suurimmalta osalta yli hilseen. Joka kerta jää kuitenkin jotain mieleen ja näkee paljon opiskelija-kollegoita, joita ei ehkä muuten näe.

Yksi viikko siis taas takana, 

enää 8-viikkoa joululomaan! 

Viikko kerrallaan tästä(kin) selvitään.

Forgive me for the pixels