Kun paras (ja ainoa) lääke on paskainen nauru

5/5 tenttiä takana tämän neljän viikon aikana.

Tähän asti kaikki hyvin.

Mutta saattaa pikkuhiljaa jo vähän väsyttää.

Sen sijaan, että minusta olisi kuoriutunut kiukkuinen, itkuntäytteinen stressihirviö, olen nauranut. Naurettavan paljon. Muutaman kerran kyyneleet silmissä, koska naurusta ei tule vain loppua ja ystävän paskainen nauru vieressä vain yllyttää jatkamaan.

Kai tämäkin on ihmisen tapa selvitä. On tutkimuksia, joiden mukaan nauru vapauttaa endorfiineija, nostaen kipukynnystä helpottaen samalla psyykkistä stressiä (brittitutkimus vuodelta 2011, anteeksi en jaksa nyt etsiä tarkempaa lähdettä). Nauru ei ehkä pidennä ikää, mutta pitää kyllä hengissä tämän semesterin aikana. 

Kun fakta on että tällä hetkellä väsyttää ja stressaa. Paljon.

Mutta minkäs teet?

Nauran.
Parhaani mukaan.
Oli oikeasti aihetta sille tai ei.

Kun ei auta valitus (no... välillä sekin), niin nauru on oikeasti parasta, mitä voi tehdä.

Läpän tasohan on ollut jo pitkään tumman sävytteistä, mutta mitä pidemmälle syksy on edennyt, huumorista on tullut sysimustaa ja huonoa (syvältä suoraan sigmasta). 

Vertaistuki on ollut niin ikään aivan korvaamatonta.
Ihmiset joiden kanssa jakaa naurut ovat olleet korvaamattomia.

Katse on jo/yhä tulevassa. Joululomaan enää 5 viikkoa ja kaksi päivää.

Sitä ennen enää 4 tenttiä jäljellä.

Välitavoitteena on edelleen selvitä viikosta kerrallaan.

Kesä näyttää tällä hetkellä hyvältä.
Yhä epävarmuuksia, mutta jos kaikki menee nyt hyvin, kesän työkuviot pitäisi olla kunnossa.

Nämä asiat pitävät minut motivoituneina.

Eli kaikesta huolimatta päänuppi yhä matkassa, vaikka muutama marmorikuula onkin karannut, inkkareita pudonnut kanootista ja muumeja kadonnut laaksosta.
Se on elämää se.

Take care <3 

Ylen uutislinkki: https://yle.fi/uutiset/3-5423441
Kuva : #1  #2