Joulu: rakastaa, ei rakasta, rakastaa...

Pakko tunnustaa heti tähän alkuun, että en ole mikään yber-hyber jouluihminen. Kaikista joululauluista pidän/siedän ehkä 10%:a, lahjojen hankintahysteria ja yltiöpäinen jouluhössötys on minulle vierasta ja ahdistavaa. Jouluahdistus kasvaa aina mitä lähemmäs H-hetkeä tullaan, eikä se, että kauppakeskukset aloittavat hysterian jo marraskuun alussa, auta asiaa lainkaan. Jouluunkin tulee suorittamisen maku, kun pitäisi muka tehdä hirveästi asioita: joulusiivo pitäisi tehdä, koristella koti teeman mukaan, hankkia kuusi, ripustaa ehkä uudet verhot, leipoa piparit ja tortut, ja ylipäätään valmistaa aatoksi ylenpalttinen ruokaöveri. Ruuhkaisista ostoskeskuksista pitäisi hankkia lahjoja, kortteja pitäisi lähettää joka ikiselle kaverille ja sukulaiselle... Pikkujouluja tulee tietenkin tulee ovista ja ikkunoista ja pitäisi taas kaivaa se kammottava tonttulakki kerran vuodessa päähänsä ja juoda vuoden kiintiö täyteen glögiä.

Ja silti, vaikka ja (ehkä) koska en olekaan mikään klassinen joulunhalaaja, rakastan sitä. Kaiken tämän pimeän keskellä tarvitaan lämmintä ja valoisaa tunnelmaa, joka tuoksuu neilikalle. Virallisia juhlia ei ole vuosittain liian paljon ja etenkin tämä pimeä kausi tarvitsisi enemmän:

1. Valoa - niin kynttilät kuin leditkin käyvät.
2. Lämpöä - vaihtoehtoina viltti, villasukat, lämmin glögi/kaakao, syli tai hali...etc.
3. Läheisyyttä - kertaa hali ja syli. Pusutkaan eivät ole pahasta.
4. Naurua - ihan vain koska se tekee hyvää nauraa joskus vatsansa kipeäksi
5. Juhlia - tekosyyt ovat yhtä hyviä kuin oikeatkin syyt.

Eli vaikka jatkankin joulun suorittamisen ja kulutushysteria inhoamista, pidän monista sen lieveilmiöistä. Ja onhan sen kynttilänhämyisessä ja mausteisessa tunnelmassa jotain taianomaista.