Kun aivot laitetaan narikkaan, ja järki jää satamaan

Olen ollut niin innoissani koko päivän, että olen hädin tuskin pysynyt nahoissani. Syy numero yksi: minulla on 2 vapaapäivää PUTKEEN, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että saan kahdeksi päiväksi lakata kynteni ja koristella vaikka minkälaiseksi (yksinkertaiset huvit... I know!). Syy numero kaksi: LAIVA! Bot-bot-boten här kommer jag! (ja kaikki ruotsinkieliset, antakaa anteeksi edellinen!)

Järki-ihminen minussa naureskelee tätä lapsellista intoani. Se on kuitenkin vain laiva. Nähty, koettu, been there done that, the end. Miksi siitä silti jaksaa aina innostua yhä uudestaan ja uudestaan? Etenkin kun viimeiset kolme laivareissuani parin vuoden sisällä ovat olleet enemmän tai vähemmän "jänniä" kokemuksia suurella draamalla ja näyttävillä tapahtumasarjoilla höystettynä. Olenkin laukaissut, että tällä hetkellä suunta on vain ylöspäin. Niin jäätäviä asioita on laivan sisäpuolella tapahtunut, vaikka niille nykyään voikin jo naureskella.

"Mitä tapahtuu laivalla, jää laivalle." Kuinkahan moni noin ajattelee? Itsekin tuuditan itseäni ja soimaavaa omatuntoani sillä. Tuntuu, että siinä pienessä purkissa ihmisten järki sumenee ja kaikki päästävät itsensä "vapaaksi". Aivan kuin jokin arjen alle petoutunut persoona pääsisi niskan päälle "ei kenenkään maalla", jossa kaikki tuntuu olevan sallittua kunnes päädytään laivaputkaan. Ihmiset ryyppäävät järjettömästi, rellestävät ties kenen kanssa ja valvovat parhaimmillaan koko vuorokauden kahvin ja vodkan voimilla. Mikä siinä on niin kiehtovaa? Sekö, että se ei ole millään tavalla soveliasta oikeassa elämässä?

Ehkä. Mikäpä minä olisin tässä tekopyhäilemään, olenhan itsekin päätynyt laivalla niin ylilyönteihin, itkukohtauksiin, katoamistemppuihin kuin taxfreessa pyörtymiseen kiitos nestehukan. Epäilen vahvasti, että olisin päätynyt kaikkiin näihin tilanteisiin kotimaaperällä. Jo ihan siksi, että Turussa nyt tuntuu kaikki tuntevan kaikki, eikä ole mukavaa saada ylimääräisiä todistajia idioottimaisille tempauksilleen.

Parasta laivareissuissa on kuitenkin porukka, jonka kanssa lähtee. Etenkin jos kokee voivansa olla oma itsensä heidän kanssaan, eikä tarvitse huolehtia siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Se on toisinaan aivan liian rankkaa. Tyhmyyksiin on välillä ihan vapauttavaa päätyä, niin kauan kun nämä "typeryydet" eivät aiheuta kenellään mitään vahinkoa. Ehkä laivareissujen hienoin asia todella on se, että voi kaikessa rauhassa löystää hieman ruuvejaan ja jättää muutama ratas satamaan - ja kerätä ne sitten kun kotiinpaluun aika tulee.

Toivottakaa reissulleni onnea! Myrsky on onneksi jo laantunut. Ilta luultavasti keinutaan muutenkin ankarasti, niin lisäaaltoja ei kyllä tarvita ;)


Kuva: http://data.whicdn.com/images/13961837/beautiful-birds-freedom-girl-inspiration-Favim.com-131798_large.jpg