MunKotiEiOoTäällä

Tiedättekö sen tunteen; mitä tahansa otatkin käteesi, se putoaa lattialle. Ja jos kyseessä olisi leipä, se mätkähtäisi iloisesti voi-puoli alaspäin.

Tämä metafora jotenkin kuvaa sekä tuntojani tällä viikolla että ihan konkreettista elämää keittiössä. Olen vakuuttunut siitä, että keittiössäni vallitsee ylitsepääsemätön lattia-gravitaatio/vetovoima/YouGotThePointAllright jonka takia kaikki mikä lipeää kädestä, vierii iloisesti lattialle muistuttaen, että se imuri kannattaisi viimein hankkia.

Mutta siis, perjantai häämöttää. Onneksi. Siis siksi, että voi vihdoin viikonloppuna omistautua opiskelulle, kun viimeiset kaksi viikonloppua meni vähän rokulissa (joko bileputkessa Riiassa tai Suomessa). Tällä viikolla se alkoi tuntua, joten tänä viikonloppuna pakerretaan sitten viime viikonloppujenkin edestä. Jälkeen ei kannata jäädä nyt, varsinkin kun muistaakseni ensimmäisiä colloja (colloquim = eräänlainen välikoe) alkaa tippua jo maaliskuusta alkaen pikkuhiljaa.

...niin. Ja maanantaina vihdoin alan tekemään jotain sen immigration prosessin eteen. Maanantaina.

Mutta se velvollisuuksista. Koska tällä hetkellä ei ole uusia ajatuksia Riiasta ja latvialaisista, niin kirjoitetaanpa siitä, mitä aloin pohtimaan viime viikonloppuna, kun kävin Suomessa ystäväni häissä.

Missä on asun?
Riiassa.
Mikä on kotimaani?
Suomi tottakai.

Mutta missä on kotini? Täällä. Lahden eteläisemmällä poukamalla. Kämppäni täällä on kotini, eikä vain paikka jossa asun. Suomessa oli suorastaan outoa käydä, koska tuli sellainen outo vierauden tunne. Minulla ei ollut enää omaa huonetta/asuntoa, tavarani olivat pakattuina. Ystäviä, koiraa ja perhettä lukuunottamatta koko elämäni oli muutettu Riikaan, jossa alkoi aivan uudet kuviot, joita ei vain voi millään Suomeen. "MUNKOTIEIOOTÄÄLLÄ" olo tuli siis Suomessa käydessä. Olihan se hauskaa nähdä tuttuja ja rapsuttaa hurttaa, mutta olin tosiaan vieraana, käymässä. Eihän sitä nyt kuukauden jälkeen usein koti-ikävää podetakaan, mutta vieraudentunne oli silti jotenkin odottamaton. Ei minulla oikeastaan ollut edes kaipuuta Suomeen, mutta Ystävän häät olivat kyllä sellainen juhla, mitä en olisi missannut mistään hinnasta. Summasunlaarum; täällä on hyvä olla ja se oli toisaalta hyvä todeta itselleen jo näin alkuun. Ja kyllä se Riika-krapula-kaikkionpaskaa-vitutus ehtii tulla jos on tullakseen, näiden kuuden vuoden aikana. Täällä on tällähetkellä sen verran hektistä, uuden opettelua, menoa ja melskettä, ettei edes ehdi kotiin kaivata. Olin silti hieman yllättynyt omasta sopeutuvaisuudestani, varsinkin kun olen pitänyt itseäni aina hyvin hitaasti lämpeävänä ihmisenä.

Summasumlaarum, nyt loppu (liika) juhliminen ja keskitytään siihen, minkä takia täällä ollaan :) Toivotaan vielä, ettei kurkkukipu muutu flunssaksi sotkemaan suunnitelmia. Eli toivotaan tänne terveyttä ja pirun hyviä istumalihaksia, sekä keskittymiskykyä.

pus,pus, moi!

ps.he, varsin hääpainoitteisia kuvia tälläkertaa, kun en ole muita ehtinyt ottamaan :DDD Mutta mitä häät juuri todisti, niin täytyy alkaa kuvaamaan edemmän, niin opin käyttämään sitä. Harmi, kun huonon käyttäjän käsissä hyvästä kamerasta tuli vain keskinkertaisia kuvia..

Vain vähän liikaa on riittävä (anatomia) annokseni..

Toinen opiskeluviikko kohta taputeltu ja päässä kohisee kuin ampiaispesässä. Kuhinan voisi kiteyttää kolmeen sanaan; Anatomia ja anatomiaa latinaksi. Uutta asiaa tulee viikottain näköjään sellainen pläjäys että heikottaa, varsinkin kun sanasto latinaksi on vielä hakusessa. Opiskelutaktiikoita pitää hioa hieman, mutta nyt pitäisi olla sellainen pläjäys apuvälineitä (flash cards, värityskirja, youtube ja perinteiset kynä ja paperi..) että jollain homma saadaan kunnialla pakettiin. Meidän opettaja on onneksi hyvä, vaikkakin helvetin pelottava (... sellatti, hyvällä tavalla?) ja usein hän ampuu kysymyksiä summanmutikassa jollekin poloselle ja jää kyllä odottamaan, että vastaus (edes jonkinmoinen) tulee. Tänään oli hieman huvittunut olo tunnin jälkeen, kun oli kuvitellut kerranneensa vanhan asian hyvin.... jaa-aaa tämä luulo osoittautui vääräksi (*selkätapu*). Ei se mitään; perse penkkiin taas ja ensi viikolla uudestaan.

Se anatomiasta. Ainakin hetkeksi. Tämän viikon ajatuksenjuoksua ja havaintoja:

1) Ruokakauppamysteeri; kadonneet suodatinpussit.
Latviassa siis näköjään juodaan pääasiassa pikakahvia ja kunnollista kahvia saa lähinnä kahviloista jos sielläkään.  Koululla on käytännössä kolme vaihtoehtoa, joihin olen törmännyt: automaattikahvi, kahvilan (vähän parempi?) kahviautomaatti, ja kahvilan espressokoneen läpi suodatettu peruskahvi (..what? :D). Mutta siis moccamastereita ei näy missään. Itselläni on tuo jalo ja harvinainen yksilö (ei masteri, mutta kahvinkeitin kuitenkin) kotonani ja vuokranantajani oli ystävällisesti jättänyt kaappiin paketinjämän suodatinpusseja. Niiden huvetessa ehti iskeä vain pieni paniikki, kun en löytänyt kaupan kahvi/tee -väliköstä niitä mistään. Lopulta kuin kysyin, minut ohjattiin toiseen hyllyvälikköön, josta lopulta kuorimaveitsien ja muovikulhojen alapuolelta, lattianrajasta löytyi tuo vieläkin harvinaisempi jalo kapine. (Hallelujah!)
Lopputulos: pikakahvi. Pikakahvia kaikkialla. (not in my kitchen though...)

2)Byrokratia...
Ah, tuo rakas saatana <3
RSU tai luultavasti koko Latvia rakastaa allekirjoituksia. Olemme saaneet allekirjoittaa lippuja jos lappuja alkaen siitä, että käyttäydymme siivosti museossa ja olemme korvausvelvollisia rikotuista tavaroista. Mutta kaikkein eniten itseäni kuumottaa tuleva "immigration procedure", joka pitää sisällään taas vähän lisää lipui ja lapui, kopioina ja alkuperäisinä, lomakkeina ja todistuksina jne... Ja kyllä. Jokaisen meistä tarvitsee käydä läpi (EU-kansalainen tai ei) tämä, tai muuten jossain kohtaa viranomaiset tulee hönkimään niskaan. Pitäisi pistää vielä vakuutusasiat kuntoon, niin saisi pistettyä tämänkin rumban pyörimään. Surkuhupaisaa tästä tekee se, että toimistoissa (jossa saa juosta 2 kertaa, vähintään) puhutaan usein todella huonoa englantia, ja esimerkiksi puhelimitse ajan varaaminen voi olla vähintäänkin jännää.

3) Siitä puhe mistä puute: englanninkieli (ja sen taito).
Täällä puhutaan todella vaihtelevasti englantia. Toiset (usein nuoremmat) puhuvat hyvää/perushyvää tai vähintäänkin ymmärrettävää. Toiset taas eivät osaa sanaakaan tai sitten maksimissaan kymmenen. Ja kun oma latvia rajoittuu sanoihin "kiitos" ja "päivää", niin asioinnit ovat usein viittomien ja elekielen varassa. On siinä oma hauskuutensa, kun toinen puhuu englantia, toinen latviaa, mittään ei ymmärretä, mutta kovasti yritetään puolin toisin jutella. Toisinaan yksinkertainen "hello" aiheuttaa kaupan myyjissä täydellisen "nope" -reaktion ja paikalle etsitään kuka tahansa muu.
(btw; ensimmäinen hymyilevä kassamyyjä bongattu. Oli helvetin virkistävää! :D)

4)Vielä viimeisenä tällainen suloinen ruokapostaus, teemana "tuhat ja yksi tortillaa".
Olen siis parhaani mukaan yrittänyt syödä hyvin ja terveellisesti ja niin edelleen, mutta laiskalle kokille se on melkoinen haaste (varsinkin kun kaasuliesi on niin pieni, että pystyy käyttämään vain toista liekkiä kerrallaan, koska kattila ja paistinpannu ovat molemmat mammuttikokoa). Ratkaisu? Tacot. Tai tortillat. whatthefuqqinever. Siinä vaiheessa vain kun alkaa perus "salaatti, kurkku, paprika, liha/soija" tursuamaan korvista, niin mukavia lisiä ovat avokado (ja ihme kyllä!) banaani! Juustoa en laktoosi-vammaisena voi/uskalla syödä täällä, ja se onkin ehkä yksi harvoja asioita, joita on oikeasti ikävä!
(#Edit. kuvat kadonneet, koska kämmi-ääliö...)

Se siitä ajatuksenvirrasta. Jatkoa tulee taas joku väli. Viikonloppuna jalostetaan taas sosiaalistumisen jaloa taitoa kissanristiäisten muodossa. Ja tietysti opiskelua, opiskelua, opiskelua...

TIL;

Okei. "Today I Learned" on pikemminkin "This week I Learned", mutta väliäkö tuolla? Samantien asiaan:

1) Ilmeisesti juomavesi on ihan ok, mutta...
kannattaa ilmeisesti suhtautua varauksella, koska monissa paikoissa putket on vanhoja ja niistä voi irrota... kaikkea... kivaa. No. Maun perusteella olin tullut tähän tulokseen jo vähän aikaisemminkin, mutta tosiaan taidan tästä lähin kantaa kaiken juomaveden kiltisti kaupasta, kun se ei juuri mitään maksa (halvin about 0.75€/5L). Jotkut ostavat myös hanaansa suodattimia, jonka jälkeen vesi on ihan ok, mutta itse en ehkä vielä siihen ryhdy, kun en tiedä miten kauan täällä (kämpässä) viihdytään

2) Nokia on peruna. Perkele. Sain wlanin vihdoin toimimaan koulussa(kin!) mutta koulun ja kodin ulkopuolella olen täysin tuurin varassa. Onneksi uusi (isän vanha) odottaa Suomessa...

3) Salaatti voi oikeasti maistua pahalta(?!?!?!)
Ja tarkoitan siis ihan perus "minut on juuri revitty maasta" salaattia. Alan ymmärtämään miksi Buddyni puhui niin ylistävään sävyyn Stockan Hevi-osastosta, mistä löytyy kuulemma kaupungin parhaat hedelmät ylitse muiden (tosin kovempaan hintaan..) Mutta siis kyllä, täältä löytyy mm Stockman. Ja karaokebaari nimeltä "Koskenkorva".

4) Anatomia kanssa meillä tulee olemaan intohimoinen (vuoristorata) suhde <3
Kaikista (noh, ei kovinkaan monista) alkaneista oppiaineista anatomia on ollut ehdottomasti mielenkiintoisin, mutta tulen tietämään jo varmaksi, että ennen pitkään revin hiuksia päästäni sen takia. Eipä siinä auta muu kuin ottaa kirja kauniiseen käteen ja päntätä alusta asti...

5) Osa porukkaa asuu asunnoissa, joissa huonekalut ei huoju.
Oma kämppäni siis on oikeasti tosi kiva! Yksiö. 35 neliötä, tilava keittiö pyykinpesukoneella (feels so weird..) ja kylppärikin toimii rikkinäisestä wc-istuimesta ja kahvasta huolimatta. Se nyt vain kaipaisi (kröhöm..) PIENTÄ pintaremonttia. Olen yrittänyt treenata kotosalla jotain, ettei paikat mene jumiin ja rikki kaikesta istumisesta, mutta menoa ymmärrettävästi rauhoittaa se, että pelkään liiallisen töminän kaatavan vaatekaapin päälleni. Uudet, hienot asunnot on luonnollisesti kalliimpia, mihin itselläni ei ainakaan tällä hetkellä (never) ole varaa.. Halvinta tietysti olisi asua kämppiksen kanssa, mutta ennen kun tutustun paremmin "paikallisiin", niin arvostan ehdottomasti enemmän omaa rauhaa ja yksityisyyttäni kuin seuraa.

6) Täällä ei kierrätetä... (säännöllisesti ainakaan)
Tämä fakta erityisesti saa sydämeni itkemään ja huomaan vältteleväni säilyketölkkien ostamista ihan sen takia, etten halua heittää niitä roskikseen. Omassa taloyhtiössäni on itseasiassa aika hyvin asiat sillä täällä kierrätetään pahvit, muovit, lasi ja "ne muut". Kaikissa ei edes tämän vertaa vaan kaikki heitetään tylysti siihen "ne muut" astiaan.

7) Älä anna rahaa käteen kassalla.
Vaikka se olisi tasan. Ja seteli. Just don't.. Tässä oli joku juttu, mitä en nyt tarkkaan muista, enkä uskalla valehdellakaan, mutta joka kassalla on siis sellainen pieni lautanen johon rahat laitetaan. Jos olet oikein onnekas saat jonkinlaisen katsekontaktin kassaan, mutta isoissa marketeissa näin ei yleisesti käy. Pienemmissä putiikeissa on mukavampia ihmisiä, etenkin jos käyt vakituisemmin.

8) Latviassa keskipalkka kulkee noin 600€ hujakoilla (!?)
Mun leukani tais jysähtää lattiaan, kun kuulin tämän ja tarkastin asian vielä tuolta -->(http://www.tradingeconomics.com/latvia/wages). Kun verrattaen Suomessa tuon sivuston mukaan n. 3300€. Siis on täällä halpaa olla ja asua, mutta herra jumala ei NOIN halpaa! Taidanpa siis ihan suosiolla tulla tekemään kaikki kesät&tulevat amanuenssuurit Suomessa.

9) Speaking on which...
Ilmeisesti voidaan yrittää päästä tekemään ensimmäisiä amanuenssuureja jo 2.5 vuoden jälkeen kesällä <3 Siihen on vielä piiiitkä aika, mutta jotenkin tuli vain ihan sairaan hyvä fiilis siitä. Varsinkin kun viimeiset kaksi vuotta pitää sinnitellä lainoilla ja säästöillä, koska kelan tuet loppuu kesällä 2020, niin tieto siitä, että voi saada jalkaa oven väliin jo aikaisemmin, lämmittää kovasti.

10) Älä osta kirjoja. Älä.
Tai jos ostatkin, osta vain Atlas of Human Anatomy (joka tulee olemaan ilmeisesti meidän raamattu seuraavat 1.5 vuotta). Muut saat kyllä keinolla jos toisella muuten. Paitsi itse aion kyllä varmasti hamstrata (hävyttömän) paljon kirjoja, jahka tiedän mitkä on hyviä, mitä tulee tarvitsemaan ehkä myöhemmin jne... ( Hamstraaja-Hamsterien sukua jo 3.:ssa polvessa, can't help it..)

Nyt öitä.