Rentoutumisen jalo taito - ja sen opettelu

Ruuhkaviikot jatkuu, mutta tänään oli hyvä päivä!

Yksi koe vähemmän listalla ja yhdestä aikaisemmasta tuli tulokset takaisin, ja voin sanoa olevani tyytyväinen. Lukujen suhteen rankan viikonlopun ja henkisesti uuvuttavan maanantaipäivän päätteeksi, päätin, etten tee illalla enää mitään.

Päivä alkoi suoraan sanottuna kamalasti (klo 6.30, kun piti lukea vielä viimehetken paniikissa histologiaa...), mutta jossain puolen päivän jälkeen (jälkiruokakakun ääressä) elämä alkoi pikkuhiljaa taas voittaa ja hymyillä, vaikka tuntuikin, että kuljin täysin sumussa koko päivän.

Sitä liian harvoin pysähtyy/ehtii pysähtyä miettimään, että mitä asioita kaipaa, ja mitä haluaisin tehdä enemmän, jos olisi aikaa ja toisaalta vapaa-ajalla viitseliäisyyttä ja jaksamista. Näin kliseisiä viisauksia tykittääkseni, itsestään nyt on kuitenkin muistettava pitää huolta, ja siksi aihe on oikeasti todella tärkeä. Jos en ole mitään muuta oppinut elämäni aikana, niin ettei oman hyvän hyvinvointinsa uhraamisessa työn takia ole mitään gloriaa. Itsestään täytyy muistaa pitää huolta - kukin tavallaan - ja piste.

Mutta siis, mitä siis itse teen tai haluaisin tehdä hetkinä, kun velvollisuudet ei paina?

Artisti: Kari Suomalainen

- Lukea
Game of thrones:n 5 kirja on yhä vain kesältä kesken, mutta suoraan sanottuna kaiken tämän lukemisen keskellä, mikään ylimääräinen sivujenkääntely ei houkuttele, vaikka haluaisinkin päästä tarinassa eteenpäin.

- Soittaa pianoa/laulaa
Anteeksi naapurit! Nauttikaa yskästäni, niin kauan kun sitä kestää, siihen asti käytössäni on vain piano.

- Kylpy
Amme <3 Olin unohtanut, miten ihana kapine se on!!

- Juosta
...tai "juosta", eli liikkua kävelytahtia nopeammin ja puhista. Vaikka tosissaan, meillä oli ihan hyvä putki päällä koiran kanssa ennen kuin tämä pirun tauti iski päälle. Milloin ikinä pääsenkin takaisin juoksemaan, niin tiedän, että ensimmäisestä lenkistä tulee tappo.

- Tv-sarjat
Minulla on netflix, mutta hitto vie, en osaa katsoa sarjoja tai elokuvia yksin!!
Kesken minulla on vähän kaikkea Housesta Grand Hotelliin, mutta yksin en oikein osaa koukuttua sarjoihin. Lisäksi listallani on paljon leffoja, joita haluaisin nähdä, mutta yksin en ole tullut katsoneeksi. Joko pitää värvätä joku vakio leffan-töllöttäjä  ystävä tai vaan päästä yli siitä, että elokuvien katsominen ei välttämättä ole sosiaalinen tapahtuma. Dokumentteja sen sijaan katson jonkinkin verran yskin. Viimeisimpänä "Champions", joka kertoi tappelukoirina käytettyjen pitbull koirien kohtaloista, ja se oli kyllä hyvä! Ja olin toisaalta tyytyväinen, ettei kukaan joutunut todistamaan herkistelyäni.

- Kirjoittaminen
Kuuluu vähän samaan kastiin lukemisen kanssa; haluaisin tehdä enemmän, mutta yleensä rankkojen päivien/viikkojen jälkeen minkäänlainen "ylimääräinen" ajatustyö ei houkuttele, vaikka se olisi kuinka hauska ja nollaava harrastus, jossa haluaisi itseään kehittää. Selittää myös varmaan sitä, miksi tämänkin blogin päivitystahti on toisinaan varsin hidas - onhan tyylini usein enemmän teksti kuin kuva painotteinen.

- Kokkaaminen
Tunnustan. Minulla on viha-rakkaus -suhde ruuan laiton suhteen. Silloin kun asiat sujuu, eikä ole pakko tehdä jotain, ettei kuole, niiiiin ruuan laitto voi olla jopa ihan kivaa. Ja toisinaan rentouttavaa. Usein se vain kaatuu pakkopulla puolelle, eikä siksi ole niin inspiroivaa. Tänään kuitenkin oli yllättävää kyllä hauskaa häärätä keittiössä ja kehittää jotain aterian tapaista Pinterestin reseptien inspiroimana. Koska keittotaitoni ovat jossain keskiverron alarajoja hipova, niin etsin usein valmiita reseptejä (ja kyllä, lähinnä Pinterestistä), joita en ikinä loppujenlopuksi ikinä noudata, vaan ahkerasti sovellan sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tämän päivän kookos-linssi-nuudeli -keitto oli varsin positiivinen yllätys, vaikka tuoksuikin hieman savusaunalta.

Yritän opetella jälleen sellaista hyvettä kuin aikainen unirytmi, eli nyt viimeiseksi koiran kanssa ulos ja sitten nukkumaan. Huomenna työt jatkuu :)

Mukavuusrajojen tuolla puolen

Ihana Sarah Andersen

Pikapostaus "ruuhkaviikoilta".

Eli nyt se kiire on sitten löytänyt minut ja napannut kunnolla niskalenkkiin.
Takana ehdottomasti tämän syksyn rankin viikko (ja kirjoitan tätä siis keskiviikkona, haha!), mutta vielä ollaan hengissä --- helvetillisestä köhästä huolimatta. En tiedä mikä siinä aina on, kun kaiken - stressin, kiireen ja flunssan - täytyy rysähtää kerralla niskaan. Lenkkeily siis on pakostakin taas jäänyt ja kotona odottaa siksi aina entistäkin energisempi koiranpallero piristämässä flunssaista stressi-kimppua.

Takana siis biokemian ja anatomian ensimmäiset tentit lievässä lääketokkurassa ja seuraavina kahtena viikkoina on niin ikään kaksi tenttiä per viikko. Tämä oli tiedossa jo ajat sitten, ja siksi olen yrittänyt (enemmän tai vähemmän) valmistautua juuri näihin viikkoihin (henkisesti ja opiskellen) jo aikaisemmin. Ja juuri tästä syystä yksinkertaisesti inhoan, kun yks kaks tuleekin säätöä. Etenkin kun säätö johtuu vain siitä, että on ne samat ihmiset jotka valittavat aina ja kaikesta.

Muistisääntö joka jäi elämään muodossa "big boobs matter more"

Lyhyestä virsi kaunis: koko vuosikurssin koeaikataulut heitti häränpyllyä, koska osa ihmisistä kitisi niistä ja molecular biologyn department oletti/kuvitteli/tuli lopputulokseen, että kaikki olivat samaa mieltä ja halusivat muutoksia aikatauluihin. Lopputulos: iso sotku ja kiukkuisia ihmisiä, jotka eivät olleet alunalkujaan mitään muutoksia pyytäneet ja jotka joutuvat nyt setvimään muita kokeita eri päiville (RSU:ssa ensimmäisen vuoden opiskelijoille ei saa olla kuin maximissaan kaksi colloa viikossa, ja omalle ryhmälleni oli vähällä napsahtaa kaksi colloa ja yksi exam nyt peräkkäisille päiville) Toivottavasti konkreettiset aikataulumuutokset jäävät pieniksi, mutta ei tämä ainakaan tätä hektistä ja stressintäytteistä viikkoa parantanut. En usko, että kukaan odotti, että tästä nousisi tällainen farssi, mutta kun koulua on ennen joululomaa jäljellä alle kaksi kuukautta, niin viikko sinne tänne vaikuttaa kummasti kokonaisuuteen. Ikävintä tilanne on niille, jotka ovat varailleet jo lentoja kotiin lomiksi, koska kuvittelivat tietävänsä koeaikataulunsa.

#perjantai edit.

Tulihan se viikonloppu vihdoin ja ehdin/jaksoin/kykenin jopa viimeistelemään postauksen!! Villinä suunnitelmana olisi viettää aika histologian parissa <3
Aivotoiminnan puuttuessa korvataan löpinä kuvilla tällä kertaa. Täällä on mitä kaunein syksy! Aamut on kyllä välillä hävyttömän kylmiä, etenkin kun tuulee, mutta siitä huolimatta odotan jo ensilunta ja talvea.

Tattis, yliväsynyt keuhkotautinen kiittää ja kuittaa, ja lepää loppuillan.

Space Monkey!!

Cake tax
Tyylikkäästi muovipurkin kansi lautasena koska tistkaaminen on tunnetusti yliarvostettua