keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Meilläkin on haalarit!!


Onhan sitä kuin lapsi jouluna!
Vaikka nämä ovat kaikkea muuta kuin ensimmäiset haalarini. Niitä on nykyään peräti kolmet. Nämä ovat kuitenkin RiSLO:n ensimmäiset haalarit ikinä, joten olihan ne pakko ottaa muistoksi.
Merkkejä on myös, mutta ne on tiukasti ommeltu edellisiin kemistin haalareihin. Innolla odotan sitä hulluuden puuskaa, kun revin ne irti ja ompelen/kuumaliimaan ne uusiin ja vihoviimeisiin akateemisiin univormuihin (saa nähdä tapahtuuko ikinä..). Tuntuu ehkä hassulta, että keräilen näitä, mutta onhan haalarit hauska muisto tästä ainutlaatuisesta ajasta. Eikä tarvitse bileissä murehtia, että omille vaatteille tapahtuisi jotain ;)


Opiskelijajärjestömme (jonka hallitukseen itsekin atm kuulun) on tuonut lukuisia perinteitä Suomesta meille tänne Riikaan. Siitä tulee ihan hirveän kotoisa olo. Etenkin sitsit ja vuosijuhlat ovat molemmat perinteitä, joita itse opiskeluelämässä olen aina rakastanut. Ja tietysti haalareissa rymyäminen. Hirveästi niille ei ole vielä ehtinyt tulla käyttöä, mutta viimeistään vappuna niitä pääsee taas ulkoiluttamaan.


Meille koitti nyt pitkä pääsiäisloma. Ja loma tarkoittaa Norjaa <3 En ole koskaan ollut siellä pidempää, joten odotan reissua paljon. Yksi ystäväni on kotoisin Norjasta ja menemmekin isolla porukalla hänen vanhempiensa kesäasunnolle, joka on saarella, melko pohjoisessa. Asunnolla on sähkö ja vesi, eli ei suoranaista eräjormailua ole tiedossa, mutta luultavasti päivät menevät kalastellen tai patikoiden.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

5th semester: lukukausi, kun on aikaa sairastaa



Hengissä ollaan radiohiljaisuudesta huolimatta!

Viimeisestä postauksesta on tullut kuluneeksi jo yli kuukausi..
Miten tässä näin pääsi käymään?

Väsyin.
Vähemmän yllättävästi väsymys iski sen jälkeen, kun stressitasot laskivat, eikä tarvinnut enää suorittaa. Vietin semesterien välissä oikeastaan vain 1viikon loman, loput 2viikkoa olin töissä samassa sairaalassa kuin joulunakin. Ja vaikka tämä työjakso olikin parasta ikinä (pääsin seuraamaan ja asissteeraamaan leikkauksia <3), niin kyllä sitä taas jälkiviisaana huomasi, että olisi voinut pitää ihan lomaakin.


Nyt on jo 4viikkoa takana 5. lukukautta. Aika on mennyt nopeasti ja suoraan sanottuna lähes sumussa. Asiaa ei ole helpottanut se, että olen ollut yli 2 viikkoa siitä hirvittävässä taudissa, eikä koulusta oikein voi ottaa "omaa lomaakaan". Onneksi tähän asti vitos semma on myös lunastanut lupauksensa "helppona" jaksona. Luojan kiitos. Testejä on tullut ja mennyt, ja niistä on selvitty, vaikka motivaatio on ollut aivan maassa. Vasta oikeastaan tämän viikon aikana on alkanut olla jo lähes tulkoon "normaali" olo ja innostus koulua kohtaan nousta.
Korkea aika, sillä kohta alkaa taas tulla tenttejä.


Tämä oli oikeastaan odotettavissa: sekä tauti että väsymys. 
Piti vain olla itselleen armelias ja antaa itselleen aikaa toipua. Ja se on auttanut. 

Eikä tässä tarvitse kauaa jaksaakaan enää, sillä pian tulee taas pitkä tauko, kun tulee pääsiäisloma. Ja tämän loman aikana aion oikeasti pitää lomaa; matka Norjaan onneksi on jo varattu :)

Kevät voisi pian jo tulla! <3