Vain vähän liikaa on riittävä (anatomia) annokseni..

Toinen opiskeluviikko kohta taputeltu ja päässä kohisee kuin ampiaispesässä. Kuhinan voisi kiteyttää kolmeen sanaan; Anatomia ja anatomiaa latinaksi. Uutta asiaa tulee viikottain näköjään sellainen pläjäys että heikottaa, varsinkin kun sanasto latinaksi on vielä hakusessa. Opiskelutaktiikoita pitää hioa hieman, mutta nyt pitäisi olla sellainen pläjäys apuvälineitä (flash cards, värityskirja, youtube ja perinteiset kynä ja paperi..) että jollain homma saadaan kunnialla pakettiin. Meidän opettaja on onneksi hyvä, vaikkakin helvetin pelottava (... sellatti, hyvällä tavalla?) ja usein hän ampuu kysymyksiä summanmutikassa jollekin poloselle ja jää kyllä odottamaan, että vastaus (edes jonkinmoinen) tulee. Tänään oli hieman huvittunut olo tunnin jälkeen, kun oli kuvitellut kerranneensa vanhan asian hyvin.... jaa-aaa tämä luulo osoittautui vääräksi (*selkätapu*). Ei se mitään; perse penkkiin taas ja ensi viikolla uudestaan.

Se anatomiasta. Ainakin hetkeksi. Tämän viikon ajatuksenjuoksua ja havaintoja:

1) Ruokakauppamysteeri; kadonneet suodatinpussit.
Latviassa siis näköjään juodaan pääasiassa pikakahvia ja kunnollista kahvia saa lähinnä kahviloista jos sielläkään.  Koululla on käytännössä kolme vaihtoehtoa, joihin olen törmännyt: automaattikahvi, kahvilan (vähän parempi?) kahviautomaatti, ja kahvilan espressokoneen läpi suodatettu peruskahvi (..what? :D). Mutta siis moccamastereita ei näy missään. Itselläni on tuo jalo ja harvinainen yksilö (ei masteri, mutta kahvinkeitin kuitenkin) kotonani ja vuokranantajani oli ystävällisesti jättänyt kaappiin paketinjämän suodatinpusseja. Niiden huvetessa ehti iskeä vain pieni paniikki, kun en löytänyt kaupan kahvi/tee -väliköstä niitä mistään. Lopulta kuin kysyin, minut ohjattiin toiseen hyllyvälikköön, josta lopulta kuorimaveitsien ja muovikulhojen alapuolelta, lattianrajasta löytyi tuo vieläkin harvinaisempi jalo kapine. (Hallelujah!)
Lopputulos: pikakahvi. Pikakahvia kaikkialla. (not in my kitchen though...)

2)Byrokratia...
Ah, tuo rakas saatana <3
RSU tai luultavasti koko Latvia rakastaa allekirjoituksia. Olemme saaneet allekirjoittaa lippuja jos lappuja alkaen siitä, että käyttäydymme siivosti museossa ja olemme korvausvelvollisia rikotuista tavaroista. Mutta kaikkein eniten itseäni kuumottaa tuleva "immigration procedure", joka pitää sisällään taas vähän lisää lipui ja lapui, kopioina ja alkuperäisinä, lomakkeina ja todistuksina jne... Ja kyllä. Jokaisen meistä tarvitsee käydä läpi (EU-kansalainen tai ei) tämä, tai muuten jossain kohtaa viranomaiset tulee hönkimään niskaan. Pitäisi pistää vielä vakuutusasiat kuntoon, niin saisi pistettyä tämänkin rumban pyörimään. Surkuhupaisaa tästä tekee se, että toimistoissa (jossa saa juosta 2 kertaa, vähintään) puhutaan usein todella huonoa englantia, ja esimerkiksi puhelimitse ajan varaaminen voi olla vähintäänkin jännää.

3) Siitä puhe mistä puute: englanninkieli (ja sen taito).
Täällä puhutaan todella vaihtelevasti englantia. Toiset (usein nuoremmat) puhuvat hyvää/perushyvää tai vähintäänkin ymmärrettävää. Toiset taas eivät osaa sanaakaan tai sitten maksimissaan kymmenen. Ja kun oma latvia rajoittuu sanoihin "kiitos" ja "päivää", niin asioinnit ovat usein viittomien ja elekielen varassa. On siinä oma hauskuutensa, kun toinen puhuu englantia, toinen latviaa, mittään ei ymmärretä, mutta kovasti yritetään puolin toisin jutella. Toisinaan yksinkertainen "hello" aiheuttaa kaupan myyjissä täydellisen "nope" -reaktion ja paikalle etsitään kuka tahansa muu.
(btw; ensimmäinen hymyilevä kassamyyjä bongattu. Oli helvetin virkistävää! :D)

4)Vielä viimeisenä tällainen suloinen ruokapostaus, teemana "tuhat ja yksi tortillaa".
Olen siis parhaani mukaan yrittänyt syödä hyvin ja terveellisesti ja niin edelleen, mutta laiskalle kokille se on melkoinen haaste (varsinkin kun kaasuliesi on niin pieni, että pystyy käyttämään vain toista liekkiä kerrallaan, koska kattila ja paistinpannu ovat molemmat mammuttikokoa). Ratkaisu? Tacot. Tai tortillat. whatthefuqqinever. Siinä vaiheessa vain kun alkaa perus "salaatti, kurkku, paprika, liha/soija" tursuamaan korvista, niin mukavia lisiä ovat avokado (ja ihme kyllä!) banaani! Juustoa en laktoosi-vammaisena voi/uskalla syödä täällä, ja se onkin ehkä yksi harvoja asioita, joita on oikeasti ikävä!
(#Edit. kuvat kadonneet, koska kämmi-ääliö...)

Se siitä ajatuksenvirrasta. Jatkoa tulee taas joku väli. Viikonloppuna jalostetaan taas sosiaalistumisen jaloa taitoa kissanristiäisten muodossa. Ja tietysti opiskelua, opiskelua, opiskelua...