lauantai 25. helmikuuta 2017

"Feministitukka"

Vähän toisenlainen postaus asiasta, jota olen joutunut paljon pohtimaan etenkin viimeisen kahden kuukauden aikana.

Elikkäs; "Once upon a time there was a hair..."
Värjäsin uudenvuoden kunniaksi tukkani lilaksi. Ja jos joku olisi sanonut minulle, minkälainen silta siitä tulee vielä erilaisille keskusteluille, niin en olisi uskonut. Hiukset. Oikeasti. Minulla on ollut jos jonkinmoinen tyyli, mutta koskaan ennen se ei ole avannut keskusteluja sen syvemmin kuin "Uusi tukka, kiva!"

#silmäpussit
Ei ollut kuitenkaan yksi eikä kaksikaan kertaa, kun kommentti olikin kategoriaa "Oo, sulla on tollainen feministitukka". En ole ikinä ottanut kommenttia mitenkään hyvänä tai pahana - usein tilainteisiin on liittynyt alkoholia ja kommentoijat ovat olleet tuttuja ja hyväntahtoisia. Mutta koska tiedän, että aihe on vähän kuuma peruna, on ollut ihan mielenkiintoista jatkaa keskustelua. Ensimmäinen vastaukseni usein onkin ollut tyyliin "vaikka itseni feministiksi koenkin, niin en minä hiuksiani lilaksi sen takia värjännyt".

Tässä kohtaa näkee, mitä ihmiset aiheesta ajattelevat ja minkälaisia mielikuvia heillä aiheesta on. Ja yleisesti ottaen ne eivät ole hyviä. Tällä hetkellä ei selvästikään ole "hyvä juttu" kutsua itseään tai tulla kutsutuksi feministiksi. Muistan kyllä itsekin (joskus kauan, kauan sitten), minkälainen (yllättynyt) ensireaktioni oli siihen, kun eräs mies tunnusti täysin vilpittömästi olevansa feministi ja ylpeä siitä. Aihe on arka ja siihen liittyy paljon negatiivisia mielikuvia. Ja ikävä kyllä ihan syystäkin.

Itselleni feminismi on ollut aina naisten aseman parantamista ja  sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä. Piste.
Tiedän, että on ääriliikkeitä, jotka tuntuvat tavoittelevan pikemminkin miesten alistamista kuin tasa-arvoa, mutta minun on vaikea nähdä heitä feministeinä tai ottaa heitä edes tosissaan. Ikävä kyllä vain nämä äänekkäimmät ääriryhmät sabotoivat maltillisempienkin maineet. Eikä feminismi ole ainoa sana, joka kärsii väärinkäytöstä. Esimerkiksi "isänmaallisuus" ja "maahanmuuttokriittinen" tuntuivat olevan jossain kohtaa pikemminkin kaunis vastine rasismille ja muukalaisvihalle.

Yritän olla menemättä sen enempää poliittiseksi, mutta mielestäni näitä asioita on hyvä ajatella ja tiedostaa. Haluaisin, että feminismistä tulisi vähemmän kirosana ja että termi liittyisi jälleen oleellisiin asioihin: sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Naisten asema on etenkin Suomessa hyvä, vaikkei asiat täydellisesti ole. Mutta ei ole miehilläkään. Asevelvollisuus/siviilipalvelu, huoltajuus-kiistat, vanhempainvapaat, asema työelämässä ja niin edelleen...aiheita kyllä riittää.

Ja niin. Jotkut tuntuvat ärsyyntyvän siitä, että miksi termin pitää olla "feministi", eikä joku toinen, joka selvästi on poliittisesti korrektisti tasa-arvoinen, eikä viittaa kumpaakaan sukupuoleen...
...
Se. On. Sana. Vain yksi sana. Miten sanalle voi olla niin allerginen? Ja itseasiassa vain sanan alulle "fem". Jos jonkun mielestä feminismin suurin synti on termi itsessään, eikä sen takia voi ajaa tasa-arvoa (niin, eli myös miesten etuja), niin voi hyvää päivää.. Minun mielestä se on aivan yhtä typerää kuin se, että jotkut ottavat hernetölkkejä sieraimiinsa termeistä "esimies, lakimies, virkamies tai putkimies", vain koska sanojen perässä on "mies". Kynä toki on miekkaa mahtavampi, mutta joskus se antaa tilaa myös typeryydelle.

Summa summarum. Olkaa kivoja toisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti