Opiskelun oppiminen

Any questions?
   No
Everything clear?
   Yes (a lie)
Tired?
   Yes

Suora lainaus anatomian tunnilta muutaman viikon takaa.

Art class, eiku...

Kuulumisia 3. semmalta!
Hengissä siis ollaan hiljaisuudesta huolimatta.  Olo on aika ajoin hieman jyrän alle jäänyt, mutta ihan vahvasti menee vielä. Vielä kaksi viikkoa aherrusta ja kokeita, sitten pääsee taas hetkeksi hengähtämään pääsiäisloman kunniaksi.

Viimeistään tässä kohtaa on ollut pakko oppia myös opiskelemaan.
Enkä missään nimessä tarkoita sitä, ettei tähän mennessä ole pitänyt opiskella, mutta koska aika ja energia on rajallista, nyt pitää olla ennen kaikkea "energiatehokas".

Fysiologian "onnenpyörä":
eli kuka pääsee kertomaan mistäkin aiheesta taululle

Ja nimenomaan energiatehokkuus on tässä hankalinta.
Olen helposti "nollasta sataan" tyyppi (...vähän kaikessa) mutta nyt ei vaan voi puolet aikaa vetää lonkkaa ja lopun aikaa sykkiä (tai... tietenkin voi mutta ei, ei fiksua). Oikeastaan ainoa neuvo, minkä olen ylemmiltä vuosikursseilta saanut, olikin: Älä_jätä_mitään_roikkumaan! Kaikki sujuu kutakuinkin hienosti niin kauan, kun pysyy tilanteen tasalla. Tai ainakaan itse en lähtisi kokeilemaan, mitä tapahtuu, jos pudottautuu kyydistä. Kai siitäkin porukka selviää, mutta ei se varmastikaan yhtään sen mukavampaa ole.

Tämä on jälleen kerran niitä hetkiä, kun toivon, etten olisi aina päässyt niin helpolla. Sillä käsi sydämellä, vaikka olinkin ahkera lukiossa, niin ei minun tarvinnut siellä niska limassa raataa. Eli vaikka lukio opettikin minulle paljon, niin ei sitä, miten pitäisi ylipäätään opiskella. Sen olen oppinut vasta lukion jälkeen, kantapään kautta, valmistautuessani pääsykokeisiin tai opiskellessani Turun yliopistossa.  Ja viimeistään nyt näitä (kohta herraisä ties kuinka monta vuotta hiottuja) taitoja pääsee käyttämään ja vielä hieman soveltamaan ja hiomaan. Ja hiomaan...

Mainitsinko jo, että opisketekniikkaani vaati vielä(kin) vähän hiomista?

(#edit: sarkastinen piru olallani myös huomauttaisi, että niin ikään tämä postaus vaatisi 'lievää' hiomista.... miten niin väsyttää?)

Microbiologia: aihe jossa tieto tosiaan lisää tuskaa

Omat heikkoudet tulevat esille erityisesti nyt, kun työtä on paljon ja aina ei vain jaksa olla skarppina. Kuten alun dialogikin paljastaa, niin nyt väsyttää, toisinaan hajottaa, ja sen myös näkee naamasta, eikä silmipusseihin auta edes kilo puuteria tai valokynä. Kiireestä selviää kuivalla huumorilla, vertaistuella ja kofeiinilla. On tämä ollut aikamoinen kyyti tähän asti ja 'hauska' on vasta alkamassa. Kaiken opiskelun keskellä pitäisi varmaan oppia myös olemaan itselleen armollinen (joka on tietysti vaikeaa, koska tunnollisuuskompleksi) ja muistaa pitää itsestäni tarpeeksi hyvää huolta siitäkin huolimatta, että pohjimmiltaan jokainen lääkisopiskelija on enempi vähempi masokisti.
Utelias, työnarkomaani masokisti.

Spring, is that you? <3

Summasummarum... toivottavasti en jatkuvasti jauha vain samoista asioista uudestaan ja uudestaan, mutta jostain kumman syystä juuri opiskeluun liittyvät asiat ovat jatkuvasti mielenpäällä. Onneksi sentään kevät tuo tullessaan vähän vaihtelua opiskeluntäytteiseen elämään: tulee Viron ja Latvian suomalaisten lääkisopiskelijoiden yhteinen Baltia koulutus, koulutusiltoja (jos vaikka johonkin ehtisi) ja tietenkin Rislon 5-v vuosijuhlat eli vujut <3 Mekko on tosin vielä(kin) vähän kesken, mutta hei, onhan tässä vielä joitain viikkoja aikaa (eli mark my words; tulen niin varmasti viimeistelemään sitä viimeisenä yönä tai muutamia tunteja ennen juhlia...)

Visu labu!