Eli 4. semesteri rullaa jo käynnissä, ja olo yllättävän seesteinen! (Not gonna last long, jos yhtään itseäni tiedän ja tunnen..)
Vielä ollaan pienessä käynnistelyvaiheessa, eli kaikki kurssit eivät ole päässeet vielä edes kunnolla alkamaankaan. 4. semmalla siis jatkuvat fysiologia ja microbiologia (johon kuuluu myös parasitologia ja virologia) ja uusina tuttavuuksina alkava patologia (patologian physiologia ja anatomia erikseen), communication psykologia ja embryologia.
#tb to summer <3 |
Tenttejä (colloja) siis riittää. Patologiasta on niin ikään yhteensä neljä, embryosta kaksi. Psykologiasta en ole varma, onko siitä mitään - tuskin mitään suurta ainakaan. Vähintään 12 colloquimia silti edessä, jos olen pysynyt yhtään kärryissä, eli kyllä niitä alkaa pian putoilemaan. Niiden päälle sitten exameja tammi-helmikuussa - riippuen siitä, miten hyvin menee collojen kanssa. Eli työntäyteinen semesteri edessä taas.
Tämä semesterin sitten pitäisi olla se pahin :D Vihdoin ollaan täällä. Tällä hetkellä on ainakin semi sisukas olo: sellainen että "bring it on!" Se, että olenko valmis tähän, en osaa sanoa, mutta jotenkin vain haluan, että tämä semesteri olisi pian ohi. Sisulla mennään läpi, vaikka harmaan kiven, ja tuskin on sattumaa, että päässäni soi vähän väliä Maija Vilkkumaan biisin 'Lattiaa pestään' sanat:
"Mut ei se mitään, mä kestän mitä vaan, vaikka suuhuni pakkasella rautaa"
Luulen, että edellinen semesteri oli paras opettaja tätä lukukautta varten. Täytyy vain muistaa levätä, nähdä ystäviäkin välillä, keksiä jotain muuta elämää kuin opiskelu, mutta silti valmistautua jokaiseen tuntiin edes jotenkuten, ettei viimehetkellä tule paniikkia.
Sen lisäksi, että katse on tiukasti tässä lukukaudessa, niin olen niin ikään kääntänyt katseeni jo kohti ensi kesää. Toiveissa olisi amanuenssuuri jossain päin Suomea. Näillä näkymin potentiaaliset erikoisalat olisivat reumatologia tai patologia. KNK:lle (korva-nenä-kurkku) haluaisin kamalasti, mutta voi olla, että sinne ei ole juuri mahdollisuuksia, kun kurssi on vielä kesken silloin. Mutta katsotaan mitä tapahtuu. Ihan mielelläni menen takaisin edelliseen kesätyöpaikkaanikin, jos niikseen.
Ellinoora: Elefantin paino
Viimeiseksi hieman hirtehishuumoria. Totesimme vain kämppiksen kanssa, että kertosäkeen sanoista tulee varsin osuvat, kun vaihtaa vain "elefantin" "nelos semmaan".
"Se tekee kipeää, kun nelos semman painon alle jää
Eikä kukaan muu sitä nää
Vaik sut on luotu kantamaan
Vaik sut on luotu kantamaan
Nousemaan aina uudestaa
Oon pahoillani en osannut lohduttaa
Mut lupaan vielä se helpottaa"
Näillä mennään. Ihanaa syksyn odotusta kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti