Tietämättömyyden sietämätön keveys

Tiedättekö sen tunteen, kun joku ihminen, jota arvostat, katsoo sinua pitkään_ja_pettyneenä?

Tahtoisin käyttää sanaa "v*ttuuntuneena" mutta leikitään, että tämä on kaikille ikäryhmille sallittu blogi, eli yritän hillitä kielenkäyttöäni, vaikka viimepäivät ovatkin itsehillintääni koetelleen ('cought, USA, cough!')

Yksi lempi sarjakuva-artisteistani, check it out!
http://theawkwardyeti.com/chapter/heart-and-brain-2/

Olen ehkä maininnut ennenkin, että täällä ei paljon päitä silitellä. Päinvastoin, osa proffista ja opettajista ovat erittäin ankaria. Suurin osa (oikeasti) näistä ankaristakin versioista on kuitenkin myös oikeudenmukaisia, eli ei siinä mitään. Minusta on hienoa, että opiskelijoilta vaaditaan paljon, vaikka korkea vaatimustaso välillä herättääkin yleiskitisijät ulos luolistaan koulunkäytäville mellakoimaan aiheista, mitkä pitäisi vain purra ja niellä. Ollaan kuitenkin yliopistossa, eikä missään lasten leikkitarhassa. Välillä kuitenkin tämä vaativuus ja armottomuus sapettaa (ahaha, sainpas sisäelinvitsin sisällytettyä tekstiin, kuinka osuvaa ja ovelaa).

Eli.

Universaaleja, yleismaailmallisia totuuksia: jokainen opettaja pitää omaa ainettaan aina tärkeimpänä. Piste. Joskus he ovat oikeassa, ja sitten on sellaisia aineita kuin latina (tärkeä. h*lvetin hyödyllinen, mutta ei suinkaan mielestäni kaikkein tärkein). Näistä "vähemmän tärkeistä" aiheista pystyn vastaanottamaan kuraa niskaani, varsinkin jos tiedän sen ansaitsevani, mutta sitten on niitä tärkeitä aiheita, joista pidän, joihin haluaisin panostaa, mutta hei haluaisin pystyä juosta myös puolimaratoneja, mutta pystynkö? En. Näistä aineista ja näiden oppiaineiden opettajilta on kurjempaa saada ... palautetta. Summasumlaarum; aina se, että yrittää hienosti parhaansa pysyä aallonharjalla jokaisen oppitunnin aiheissa, ei yksinkertaisesti riitä, ja opettajat (nämä ovelat, tarkkasilmäiset ihanat) kyllä huomaavat sen, eivätkä jätä näpäyttämättä asiasta.

Ja kyllä. Silloinkin pitää/pitäisi/tulisi muistaa vain hengittää ja niellä. Vaikeaa ja veemäistähän se on, mutta niin maailma makaa, ja tulevaisuuden lääkärinä tähänkin alan kohokohtaan kannattaa tottua. Palautetta tulee ja tulee jatkossakin paljon. Osa on epäreilumpaa, osa taas täysin ansaittua. Sen takia on kaksi korvaa: toisesta sisään ja toisesta ulos prosessoimatta ja itseään sen enempää ruoskimatta. Frozenin sanoin: Let it f*cking go.

Ei täällä sen kummempaa. Pari rankkaa viikkoa takana, ja niistä vielä toivutaan, etenkin kun nukkuminen on ollut mitä on. Oikeasti on mennyt todella hyvin: tänä syksynä suoritettujen (6) kokeiden keskiarvo on tällähetkellä 7.7 (kyllä, laskin että voisin itselleni vakuuttaa, että ei tässä oikeasti mitään hätää ole ja olen hyvä (vaikkakin usein viimehetken) oppilas). Olen itse oikein tyytyväinen siihen, miten tämä syksy on mennyt, varsinkin kun pahin rytäkkä tarvottiin keuhkoputkentulehduksessa.
Niin. Pääsin siis ensi kertaa kokeilemaan terveydenhuollon palveluja alá Latvia, niistä lisää myöhemmin jahka saan tekstin viimeisteltyä.

Ugh. Olen puhunut (purkanut sanoiksi yleisfrustraatiotani), koska tunnetusti se on niin paljon hyväksi yleismielenterveydelle.

Hieman yli viisi viikkoa joululomaan enää!!
Eli kyllä se siitä :)

Dog tax