tiistai 23. helmikuuta 2021

The Final Countdown: 6. vuosi lääkiksessä


Ja niin jäljellä on enää yksi vuosi.

Apua!

Mihin ihmeeseen tämä aika oikein katosi!😱

Vastahan sitä oltiin ihan pieniä fukseja, medisiinareiden alkuja, amanuensseja sitten lopulta kandeja. Ja nyt aivan yhtäkkiä (...viisi vuotta myöhemmin) ollaan viimeisen vuoden opiskelijoita. Aivan kohta pitäisi olla valmis... Valmis? Olen ollut "valmis" yhtään mistään vuonna 2009, kun valmistuin ylioppilaaksi. Siitä sitten on hyvä laskea kuinka tämä kuuluisan "oman tien löytämisessä" on mennyt. 

Viimeinen vuosi siis. Mitä voi odottaa?

Paljon kaikenlaista.

Meillä on enää alle 1kk opetusta (etänä, koska korona ja koska Latvian tilanne on yhä surkea...) tänä keväänä. Tämän jälkeen on aika siirtyä Suomen puolelle ensin karanteeniin ja sitten viimeisiä amauenssuureja/töitä tekemään. Osa näistä on tutkintoon kuuluvia harkkoja, eli tästä syystä meillä siis "loppuu" koulu jo maaliskuussa. Huhti-, touko- ja kesäkuu kuluu siis näissä harkoissa ja kesä sitten töissä terveyskeskuksessa lääkärin sijaisena. Johonkin tähän kaikkeen pitäisi myös keksiä aikaa tehdä thesistä (joka vastaa hieman Suomessa tehtäviä syväreitä, vaikka onkin laajuudeltaan pienempi tutkimus/kirjallisuuskatsaus). Ensi syksynä sitten onkin vielä joitain viimeisiä kursseja ennen talven state examia, joka luultavasti (toivottavasti) tulee olemaan ensimmäinen state exam "livenä" kahteen vuoteen.

korona-ajan elvytys simulaatio :D

Oli todella hassua palata joihinkin vanhoihin postauksiin, joissa jännitti ja stressasi ensimmäisiä tenttejä ja suullisia kuulusteluja, kun nyt tunne on tavallaan päinvastoin: nyt kaiholla ajattelee kaikkia niitä viimeisiä asioita, joita tulee tehtyä ennen koulun loppua. Viimeiset tentit, viimeiset kuukaudet Riiassa, viimeinen kevät, viimeinen asunto... Aina viimeinen. Tähän kuuluu paljon haikeutta ihan siitäkin syystä, kun tietää elävänsä viimeisiä viikkoja ja kuukausia samassa maassa maailman rakkaimman Riika-perheen kanssa. Niin ihanaa kuin lopulta valmistuminen onkin, niin samalla jo valmiiksi surettaa se, ettei kaikki ihanat ihmiset pysy enää niin lähellä kuin ennen. Tästäkin syystä koko 2020 korona-vuosi oli äärimmäisen turhauttava; emme pelkästään menettäneet tärkeitä lähiopetus-tunteja, mutta myös korvaamattomia hetkiä ihmisten kanssa, joiden kanssa aika oli alun perinkin rajallinen.

Mutta. Yritetään olla masentumatta näistä asioista etukäteen. Mitä siis seuraavaksi?

Muuttamista. Paljon muuttamista ympäri Suomea.

Suomessa tulen olemaan töissä/harjoittelussa yhteensä neljässä eri kaupungissa, kolmessa eri sairaanhoitopiirissä, kahdessa keskussairaalassa, yhdessä yliopistosairaalassa ja terveyskeskuksessa. Toisaalta todella monipuolinen kattaus potilastyötä monelta eri sektorilta, mutta luultavasti myös henkisesti raskas setti. Etenkin, kun vasta jälkikäteen tuli ajateltua, että olisihan sitä kesälomaakin voinut jonnekin jättää edes viikon, kaksi... Onneksi ensimmäinen paikka on ns. "tuttu", mikä toivottavasti tekee töiden alusta hieman kevyemmän. Ja ei tässä oikeasti voi olla kuin kiitollinen, että suomalaisille opiskelijoille tämä on mahdollista. Myös näin korona-aikana. Pandemia kun on tehnyt monen ulkomaalaisen ystäväni harkkapaikka-hausta entistäkin hankalamman. Latviassa käsitykseni mukaan ei edes tällä hetkellä ole kuin ns. "korona-osastoja", eli käytännössä atm ei ole erillisiä sisätauti (reuma, nefro, etc..) osastoja, vaan kaikki on valjastettu korona-käyttöön (sairaalassa yhteensä >800 ihmistä, joista n.80 vakavia oireita).

Eli kaiken kaikkiaan, vielä paljon kaikenlaista on odotettavissa. Vaikka eletäänkin jo ns. "viimeisiä" hetkiä (en tiedä tulenko ikinä tottumaan ajatukseen).

3 kommenttia:

  1. Moi Irene! Oon lukenut sun blogipostauksia nyt viikon verran, kun löysin tän etsiessäni tietoa Riikan lääkiksestä. Oon nyt abivuodella ja vikat kirjotukset edessä, ja haaveena ollut aina lääkis. Riika on ollut noin vuoden ajan ykkösvaihtoehtona koska kansainvälistyminen kiinnostaa ja arvosanat ei ole pelkkiä kymppejä, enkä haluaisi viettää vuosia Suomessa päästkoerumbassa. Haluaisin kuulla, millaisilla papereilla itse pääsit sisään, toki ajat ovat nyt muuttuneet ja kilpailu paikoista saattaa olla kovempaa nyt. Mulla on kurssiarvosanat ihan hyviä, mutta koronan takia kakkos-abivuoden opiskelu meni etään ja sakotti näin pitkäaikaisoppimiselta, ja sakottaa nyt kirjoituksissa. Onko M-papereilla mahdollisuus päästä sisään? Haen varmaan nyt ekaa kertaa kesällä, mutta todennäköisen välivuoden aikana on tiedossa töitä ja yo-arvosanojen nostamista. Kiitos jos jaksat vastata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Omat arvosanat oli Bilsa M, Kemia E, lyhyt matikka E, fysiikka M ja englanti C (kävin tekemässä IELTS:n mistä sain 7 tai 7.5, en enää muista, minimivaatimus on 6.5). Bilsa, kemia, englanti ja matikka on tärkeimmät, fysiikka ei ollut pakollinen. Minimiarvosanoista löytyi täältä lisää https://www.rsu.lv/sites/default/files/imce/admissions_procedure_2021.pdf (s.24 ja 29) ja käsitin että joko ylioppilastodistuksen arvosana tai päättötodistuksen arvosana kelpaa (?) mutta tämä kannattaa opintotoimistolta varmistaa (eli jos yo-kirjoitus menee penkinalle syystä x,y,z mutta kokonaisarvosana on hyvä, niin hakee niillä?)
      Yleisesti, ei kannata stressata liikaa arvosanoista, ja onko "tarpeeksi hyviä". M-paperit luultavasti riittää, sitten vaan tekee killer motivaatiokirjeen :) Ja korona-vuoden vaikutuksia on todella vaikea arvioida. Voi olla helpompaa (opintojen aloitus pandemian aikana ei välttämättä houkuttele) tai vaikeampaa (rokotuksien tuoma toiveikkuus kasvattaa intoa ulkomaille). Mene tiedä :) Tsemppiä hakurumbaan!

      Poista