Ja kappas kuinkas siinä kävikään, että tunti viimeisen postaukseni jälkeen tuli tieto, että Latvian rajat sulkeutuvat maanantai-tiistai välisenä yönä, niin että 17.3. eteenpäin ei lentoliikennettä, maanteitä pitkin rajojen yli pääsevät vain rekkat. Käytännös bussit ja junat pysähtyvät, samoin satama (julkiselta liikenteeltä). Rajojen yli pääsee vain jos on terve, työmatkalla (?) tai läpikulkumatkalla omaan kotimaahansa. Ne, jotka ovat myös rekisteröityneitä Latvian asukkaita pääsevät takaisin maahan (eli teoriassa myös minä, jos palaisin Suomeen ja haluaisin tulla takaisin). Aino ongelma on, että vaikka pääsisin Viron puolelle, en tiedä olisiko siellä lauttoja viemässä minua Helsinkiin (to be honest, en ole ottanut hirveästi asiasta selvää, koska olen päättänyt jäädä ainakin toistaiseksi Riikaan... ja murehtia mahdollisia seurauksia myöhemmin).
Sunnuntaina oli kolmas päivä kansallisen hätätilan julistamisen jälkeen. Kävimme kävelyllä ja kaupassa kämppiksen kanssa tsekkaamassa menoa. Silloin ainakin hyllyissä oli hyvin tavaraa, meno oli normaali/rauhallinen, ihmiset eivät hamstranneet kärrykaupalla kamaa. Olin itse epäillyt, että hyllyt olisivat tyhjiä, ja että tavaraa tulisi vasta maanantaina lisää, mutta näköjään kaupan omat varastot ainakin tähän asti olivat riittäneet aivan hyvin. Tällä hetkellä ulkonaliikkumiskielto on käsittääkseni vasta klo23 eteenpäin ja lisäksi yli 50 ihmisen kokoontumiset on kielletty. Lisäksi omaksi murheekseni myös monia kuntosaleja on laitettu nyt kiinni. Maanantaina Latviassa oli todettu yhteensä 34 koronavirustapausta.
Enemmän paniikkia tuntuu olevan opiskelukavereitteni kesken - kun tieto lentoliikenteen loppumisesta tuli, monet varasivat liput Suomeen ja lähtivät. Ja kun lentoliput loppuivat, järjestettiin kimppakyytejä (oma, vuokra-auto tai jopa taxilla) Tallinnaan, että pääsee lautalla Helsinkiin. Ihmiset eivät niinkään pelkää koronaa, vaan sitä että jäävät jumiin Latviaan. Ja toisaalta ymmärrän sen hyvin. Epävarmuus on tässä kaikkein ahdistavinta. Toisilla myös saattaa olla hyvinkin joku paikka, minne mennä eristyksiin. Oma kakkoskotini Suomessa on vanhempieni luona. Vaikka asunto on iso ja mahtuisin sinne hyvin, niin en kuitenkaan halua ottaa riskiä viedä tautia sinne. Molemmat vanhempani ovat lääkäreitä ja tällä hetkellä priorisoin heidän terveytensä ja turvallisuutensa oman epämukavuuteni yli. Ja muuta ns. hyvää paikkaa lähteä eristykseen minulla ei ole.
Maanantai alkoi sillä, että seliteltiin, mitä pitää tehdä kurssien eteen. Meidän olisi pitänyt (?) ilmeisesti tehdä jo viime perjantaina (kun tiedotus oli vielä all over the place ja kaikki hyvin sekavaa) yksi koulutehtävä, mutta pienen väännön jälkeen proffa antoi meidän palauttaa tehtävät vielä tänään. Seuraavan kolmen viikon aikana meillä olisi muutenkin vain yhtä kurssia, niin se ehkä hiukan helpottaa, että ei tarvi hirveän monen eri kurssin kanssa pohtia, että miten tämän kanssa nyt online-opintoina edetään. Pääsiäisloma onkin sitten 3.4-13.4. välillä, että silloin pitää ihan itsenäisesti miettiä mihin haluaa aikansa käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti