Anonyymi kiusanhenki

Kynä on miekkaa väkevämpi.
Nykymaailmassa tietokoneen näppäimistö pistoolia. Ei sillä, että tietokoneella ja pistoolilla aiheutettu konkreettista vahinkoa voisi verrata keskenään. Mutta kuinka moni oikeasti osoittaisi aseella jotakuta ohimoon ja ampuisi? Toivottavasti ei hirvittävän moni. Kuinka moni sen sijaan voisi kirjoittaa kamalia asioita jostain henkilöstä julkisesti? Haukkua ja mustamaalata? Kiusata? Luultavasti aika moni. Etenkin, jos sen voi tehdä kasvottomasti.

Ei pidä aliarvioida sanojen (sanottujen tai kirjoitettujen) aiheuttamaa vauriota. Nettikiusaaminen ei ole enää mikään uusi juttu koulumaailmassa - vain uusi mauste vanhanaikaisten kiusantekojen rinnalle. Nettikiusaamisesta jää myös harvemmin kiinni, ja sitä voi olla vaikeaa todistaa. Julkisuuden henkilöitä taas riepotellaan mediassa, youtubessa ja keskustelupalstoilla kuin rättiä. Kuraa niskaansa saavat niin laulajat, näyttelijät, mallit kuin - voi kyllä - bloggaajatkin, politikoita unohtamatta. Muistaakseni useampikin julkisuudenhenkilö on sanonut haastatteluissan, ettei lue itsestään kirjoitettuja juttuja internetistä. Ymmärrän syyn erittäin hyvin. Itselläni ainakin menisi mielenterveys siihen, jos joutuisi päivästä toiseen kohtaamaan suodattamatonta kommentointia ulkonäöstä, lauluäänestä, näyttelijän taidoista tai painosta (vinkki, älkää rakkaat lukijat ikinä ruvetko siihen!). Kyllä toista ihmistä - jo ihan siksi että tämä on ihminen - pitää kunnioittaa edes sen verran, että mölyt ja törkeät kommentit pidetään itsellään, eikä repostella keskustelupalstoilla.

Menevätkö nämä Anonyymit Törkyturvat ikinä itseensä? Miltä heistä tuntuisi, jos samaa paskaa kaadettaisiin heidän niskaansa? Vai onko vika kasvatuksessa, ja Törkyturvat ovatkin vain Kurittomia Kakaroita ilman kunnollista moraalikasvatusta? Sitä, mitä muksut tekevät netissä, on kieltämättä vaikea vahtia, etenkin kun tietokoneesta on tullut toinen lapsenvahti TV:n rinnalle. Kaikkea mr/ms/mrs Anonyymin kirjoittelua ei kuitenkaan voi pistää kakaroitten/teinien lapselliseksi suunsoitoksi, vaan joukossa on varmasti myös Aikuisia Idiootteja, joiden motiivia en vain voi ymmärtää.

Miten vaikeaa joskus on vain olla hiljaa? Esimerkiksi blogien ja bloggaajien suhteen. Jos ei jostain pidä tai pitää rumana, miksi se mielipide on pakko jakaa? Mitä iloa siitä kenellekään, jos toiselle tulee paha mieli? Olen yrittänyt pitää tätä linjanani myös omissa kirjoitteluissani: jos näen hyvän elokuva, kerron siitä. Jos käynkin ravintolassa, jonka ruuasta en pidä, en mainitse asiasta mitään. "Anna hyvän kiertää". Mutta pidä pahat sanat itselläsi, etenkin jos niiden tarkoitus on vain loukata toista. Toistan vielä sen, minkä jo alussa totesin: sanojen aiheuttamaa vahinkoa ei pidä aliarvioida.

Pakko korostaa vielä, etten itse ole (vielä) koskaan joutunut tämänkaltaisen törkyn kohteeksi. Onneksi. Haluan vain herättää muita ajattelemaan asioita. Anonyymius ei ole mikään naamio, jonka takana voimme sanoa mitä tahansa, ilman vastuuta. Anonyymina pysymyinen pitäisi olla suoja, ei ase.

Ei minulla muuta tänään. Hyviä öitä!

ps. Kaikki Anonyymit Törkytuvat: anteeksi, mikäli loukkasin millään tavalla tunteitanne. Sanon vain oman mielipiteeni (vaikkakin tekopyhästi nimimerkin takana). Jos haluatte jotenkin vastata, niin olkaa hyvää; kommenttiboxi on käytettävissänne. Pistäkää postia, niin lupaan vastata kirjoituksesta!