Korona-kevät osa IV: maitojunalla takaisin Suomeen (muistoja viime vuodelta)

#Edit. Teksti kirjoitettu (mutta ei jostain syystä postattu) jo ajat sitten, editoitu ensimmäisen kerran syksyllä ja tämän jälkeen taas unohdettu, mutta päätin lopulta julkaista kuitenkin, koska tarina kuinka palasimme Suomeen ensimmäisen kerran huvittaa minua yhä vain 😅.

Korona-kevät raportaasi on nyt vähän venynyt ("vähän" meaning kuukausia). Ja vaikka tuntuukin siltä, että elämä on polkenut paikallaan, niin silti paljon on taas ehtinyt tapahtua.

Suurin muutos ehkä tässä ollut se, että lähdimme kämppiksen kanssa takaisin Suomeen. Maaliskuun loppupuolella, juuri samoihin aikoihin kuin Uusimaa suljettiin, alkoi tulla selväsksi, ettei tämä tilanne tule muuttumaan vielä pitkään aikaan paremmaksi ja yliopistot tulevat pysymään kiinni vielä pääsiäisien jälkeenkin (mikä on jo todeksi todettu). 

Matka Riiasta Suomeen. Sanotaanko näin, että se oli vaiherikas, muttei loppujen lopuksi kovin hankala. Olimme olleet suunnitelmissa vuokrata autoa, mutta koska vuokrafirman olisi ollut hankalaa hakea autoa takaisin Tallinnasta Riikaan, niin lopulta saimme vuokra-auton lisäksi personal kuskin (eli käytännössä upgradettu taxi). Kuski nr.1 heitti meidät kotiovelta Latvian ja Viron rajalle. Kävelimme valtavien, perässä vedettävien matkalaukkujen kanssa pienen matkaa maantietä pitkin ja passia vilauttamalla pääsimme näppärästi rajan yli kuorma-autojen vierestä kävellen. Kuski nr.2 nappasi meidät kyytiin rajan luota ja ajoi Tallinnan lautalle.

Olen matkustanut Tallinna-Helsinki lautalla vain kerran aikaisemmin. Mutta vaikka lauttamatkoja ei olekaan hirveästi takana, niin olihan se kontrasti varsin hurja normaaliin elämään verrattuna: terminaali oli typötyhjä. Lauttaan taisi lopulta kävellä yhteensä 10-12 ihmistä meidät kaksi mukaan lukien. Lisäksi tietenkin joitain rekkakuskeja. Lautalla oli arviolta kolmisenkymmentä matkustajaa yhteensä. Kaikkialla oli käsidesi-pulloja ja nauhalta toistui kuulutus turvavälin pitämisestä neljällä eri kielellä noin 5min välein (suomi-viro-venäjä-englanti). Turvavälin pitäminen ainakin onnistui helposti. Koska Uusimaa oli juuri mennyt kiinni, niin sisko pääsi hakemaan allekirjoittaneen pois vain koska olin lähettänyt kuvan lauttalipuista etukäteen. Laivaterminaalissa käteen lyötiin kirjalliset ohjeet karanteenista ja hyvästä käsihygieniasta.

Tämän jälkeen elämä on ollut aikalailla karanteenia. Olen ollut vanhempieni yläkerrassa ja sosiaalista etäisyyttä on varsinaisen karanteenin loppumisenkin jälkeen helppoa ylläpitää pikkukaupungin taajama-alueella. Arjen pieniä henkireikiä ovat olleet whatsapp-puhelut, zoom ja google hangouts. 

Olen käyttänyt tätä fraasia pelottavan usein, mutta se on tässäkin tapauksessa pelottavan totta; kaikkeen tottuu. Kaaoksesta ja epätietoisuudesta on tullut uusi normaali: koulu pyörii zoomissa, ystäviä tavataan vain netin kautta ja Suomessa kuolee käytännössä joka päivä kourallinen ihmisiä koronaan, kun USA:ssa luvut ovat toista tuhatta yleensä. Asia, joka kauhistutti ja ahdisti aluksi hirveästi on vain tällä hetkellä ikävä fakta, joka ei murehtimalla muutu. Tämän kanssa on vain elettävä ja tehtävä parhaansa, ettei itse vaikeuta tilannetta yhtään enempää.

Korona-kevät Latviassa osa III: elämää rajojen sulkemisen jälkeen

Rajat menivät kiinni muutama päivä sitten. Elämä on jatkunut sen jälkeen niin normaalisti kuin olettaa saattaa näissä olotiloissa.

Tiistaina alkoi aivan normaalilla aikataululla kuin aikaisemminkin biostatiikan kurssi (huoh) sillä erolla, että lähiopetuksen sijaan tunnit on pidetty zoomissa. Se on toiminut yllättävän hyvin ja täytyy sanoa, että täytyy antaa kaikki kunnia yliopistolle, joka on joutunut nopealla aikataululla asioita uudelleen järjestämään. 

Elämäntilanteissa, joissa ei ole pienintäkään järkeä, niin mielestäni on tärkeää pitää kiinni niistä pienistä asioista, joissa on järkeä ja joihin pystyy vaikuttamaan. Joka aamu on onneksi pakko herätä tunnille, joka päivä on pakko opiskella jotain. Joka päivä onneksi minulla on ihmiskontakti (kämppis) ja olen ollut tiiviisti yhteydessä ystäviini lähellä ja kaukaa. Julkisilla paikoilla ei hirveästi olla oltu, kävelyillä ollaan käyty ja kaupassa, muttei juuri muualla. Mielestäni on ollut tärkeää etenkin lääketieteenopiskelijoina kunnioittaa viranomaismääräyksiä ja noudattaa myös tervettä järkeä. Se pitää sisällään myös sen, ettei aseta itseään tai muita vaaraan.

Latviassa tilanne on edennyt siinä missä muuallakin maailmalla kuin lumivyöry. Jos maanantaina tapauksia oli 34 niin tänään perjantaina niitä on jo 111. En ole ihan varma, millä perusteella testauksia tehdään ja miten moni tapauksista on oikeasti vakavia, mutta siinä uskossa, että verrattaessa Suomeen, täällä ehkä testataan kevyemmillä perusteilla kuin Suomessa. Itseä suoraan sanottuna tämä kasvu vähän hirvittää (ei henkilökohtaisella tasolla, koska itse olen perusterve), sillä tuberkuloosi esimerkiksi on yhä edelleen ajankohtainen tauti Latviassa ja jos mitään on oppinut kliinisessä potilastyössä, niin monet aikuiset polttavat kuin savupiiput talvi-iltoina. Pelkästään niissä on riskitekijöitä kerrakseen.

Muovilevy kassojen suojana

Ohjeita ja käsidesiä asiakkaille

Mitä enemmän lukee uutisia, kasvaa myös oma turhautuneisuus, koska tulee sellainen olo, ettei voi tehdä mitään. Jos tämä "korona-kevät" näyttää jatkuvan aina vain "korona-kesäksi" niin olen myös vakavissani miettinyt Suomeen palaamista aikaisemmin, että voisin tarpeen tullen tarjota itseäni avuksi Suomeen. Mutta sitä ennen pitää edelleen saada ne luvat kuntoon, ja niissä menee kyllä vielä hetki. Ja toisaalta haluan pitää myös huolta, että saan kurssit eteenpäin kaikesta huolimatta. Suomeen kun pääsee Suomen kansalaisena niin kauan kun lautat Tallinnasta kulkee (viimeisimmän tiedon mukaan), mutta takaisin Latviaan ei sitten ole tulemista, ennen kuin rajat lopulta taas aukeavat.

Ihanaa viikonloppua kaikille, pysykää kotona, mutta lippu korkealla! <3 

Lääkisopiskelijana Latviassa feat kansallinen hätätila (korona-kevät 2020)

Enpä olisi uskonut, että kirjoittaisin tämänkaltaista tekstiä. Ikinä.

Long story short: 12.3. Latvia julisti kansallisen hätätilan koronavirus-pandemian vuoksi aina 14.4. asti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koulut, päiväkodit ja yliopistot ovat kiinni, eri massatapahtumia (urheilu ja kulttuuri) on peruttu ja ihmisiä on suositeltu työskentelemään kotona, mikäli mahdollista. Kaupat ja kuntosalit ovat auki, ja lievää ostoshysteriaa on täälläkin nähtävissä. Kun hätätila julistettiin, Latviassa oli todettu "vasta" 16 varmistettua tapausta. Tänään 14.3. 26 tapausta (note, pitää muistaa, että Latviassa on vain noin 1.9miljoonaa ihmistä ja resurssit suurempaan epidemiaan luultavasti Suomea huonommat). Rajoja ei ole ainakaan tällä hetkellä suljettu, toisin kuin Tsekeissä, Puolassa ja ilmeisesti pian Tanskassa.

Eli mitä tästä seuraa?

No, olemme ns. "pakkolomalla" yliopistolta kuukauden ajan, jonka jälkeen kriisi toivottavasti on jo väistynyt. Oma yliopistoni RSU on mielestäni varsin hyvin välittänyt tietoa opiskelijoilleen joko suoraan sähköpostitse tai International Student associationin tai vuosikurssien "semester leaderien" välityksellä. Infoa on tullut jopa paljon, joka on ehkä joissain ihmisissä aiheuttanut hämmennystä. Jotkut pakkasivat kamansa ja lähtivät välittömästi takaisin kotimaihinsa koulun suosituksista huolimatta. Tällä hetkellä yliopiston ohjeistus on, että mikäli palaa nyt kotimaahansa, niin pitää olla 14päivää kotikaranteenissa sen jälkeen kun palaa Riikaan, ennen kuin saa osallistua taas oppitunneille (eli käytännössä Riikaan pitää palata viimeistään 1.4. mikäli kriisi ei pitkity).

How Latvians are handling
corona-virus crisis

How I'm personally handling
corona-virus crisis

Ensi viikon alussa pitäisi tulla myös infoa online-opinnoista, eli mahdollisuuksien mukaan kursseja vedetään eteenpäin. Omalla ryhmälläni olisi pitänyt olla biostatistiikan kurssi, joka käsittääkseni tarvitsee tietynlaisen ohjelman, mistä en ole varma, voidaanko tätä tarjota kotikoneille, vai siirtyykö kurssimme jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Aika näyttää. Itse en jaksa olla hirvittävän huolissani tällä hetkellä. 

Itselläni tosiaan on se kiitollinen tilanne, että kävi miten kävi, minulla on 4. vuoden kandin oikeudet ensi kesäksi (koska opintoni ovat alkaneet helmikuussa 2016). Ymmärrän, että 6. vuoden opiskelijoita stressaa valmistuminen, 5. vuoden (syksyllä -15 aloittaneiden) opiskelijoita mietityttää 5. vuoden kandiluvat ja mahdollinen terkka-kesän menetys in worse case scenario, jos semesterit venyvät hirvittävästi. Kaikkia yhtenäisesti stressaa se, saako ylipäätään mennä töihin ( THL:n ohjeistus on 14pvä kotikaranteeni mikäli tulee ulkomailta ennen kuin astuu terveydenhoidon palvelukseen, mutta joissain työpaikoilla ihmisille on sanottu vain 7pvän karanteenista). Pääsiäisen kandi-työt taitaa olla melkolailla kissed goodbye monilla, mistä tietenkin koituu taloudellista ahdinkoa, mutta minkäs teet. Tämä pandemia ei ole kenenkään vika ja sen asettamissa rajoissa pitää vain elää ja käyttää tervettä järkeä.

Monet kurssikaverini tosiaan hyppäsivät lauttoihin ja lentokoneisiin ja lähtivät takaisin kotimaihinsa. Itse kämppikseni kanssa kävimme kaupassa ja päätimme jäädä Riikaan ainakin toistaiseksi seuraamaan miten tilanne kehittyy. Jokainen vastuullisen ihmisen (ja etenkin lääkisopiskelijan) pitäisi kuitenkin jäädä karanteeniin ulkomailta tullessa 14pvä:ksi ja jos haluaisin tulla takaisin Riikaa, ennen kuin kurssit taas alkavat, pitäisi tosiaan palata 1.4. takaisin. Riikaan jääminen on ainakin itselleni taloudellisesti kannattavampaa ja uskon pystyväni keskittymään opiskeluihin paremmin paremmin täällä. Ja jos oikeasti tulee tarve päästä takaisin Suomeen (oli rajat kiinni tai ei), voin ottaa yhteyttä Suomen suurlähetystöön. 

Yritän pysyä positiivisena kaiken muun paitsi korona-viruksen suhteen (huono vitsi, I know, but girl needs to cope somehow :D). Voisimme linnoittautua vaikka 2ksi viikoksi kotiin ja pärjätä ihan hyvin. Yritän kehittää itselleni jonkinlaisen rutiinin näille viikoilla: aina voi opiskella ja niin kauan kun kuntosalit ovat auki ja pysyn itse terveenä, yritän urheilla jotta pysyn järjissäni nämä viikot. Minulla on käsityöprojekteja, kirjoja ja PS4 pelejä odottamassa, joten ei tässä tekeminen lopu hetkeen. Olen myös siinä onnellisessa asemassa, että monet ystäväni pysyvät ainakin näillä näkymin Riiassa, niin ei tarvitse viettää näitä viikkoja yksin.

Elämme jännittäviä aikoja. Ei tässä voi muuta sanoa.

Pysykää terveinä, peskää käsiä ja älkää hitto vie hamstratko sitä vessapaperia (sitä ei voi syödä ja Suomi on paperitehtaiden luvattu maa for fucks sake...). Jos kuulutte riskiryhmiin, olkaa oikeasti varovaisia. Muut ihmiset - olkaa vastuullisia ja järkeviä, älkääkä asettako muita ihmisiä vaaraan. 

Lähteitä ja hyödyllisiä linkkejä, niille joita kiinnostaa tilanne Latviassa:

https://www.mk.gov.lv/en/aktualitates/regarding-declation-emergency-situation

http://www.vm.gov.lv/en/ministry/novel_coronavirus_covid19_advice_for_the_public1/
https://spkc.gov.lv/lv/aktualitates/get/nid/757