Itsekurin ABC?

Olen ennenkin joutunut motivaation, tai oikeastaa sen puutteen, inhottavaan ikeeseen. Tänään luultavasti sairastelun ja väsymyksen seurauksena se sitten pääsi uuteen mahtiinsa ja taisin melkein puoli tuntia vain avautua serkulleni, miten koulunkäynti turhauttaa, enkä tiedä mitä haluan elämältä ja niin edelleen. Tätä peruskauraa. Samalla kuitenkin tulin entistä varmemmaksi yhdestä asiasta: näin ei voi jatkua. Kun elämästä on tullut yhtä jalan polkemista ja hammastenkiristelyä, mihin ei auta sarkasmi, eikä "Aaaalways look at the bright side of life!" rallattelu, niin pitää pitää tehdä muutoksia. Isoja muutoksia. Ja ne vasta pelottavia ovatkin.

Yritin pohtia ongelmaani myös uudestä näkökulmasta: Miten neuvoisin ystävääni tilanteessani? Olen kova yksinkertaistamaan, eli jos keskustelu voisi mennä aika hyvin näin:

• Et pidä siitä, mitä teet? Vaihda.
• Et tiedä mitä haluat? Kokeile.
• Sinulla on unelma, mutta et ikinäkoskaanmilloinkaan pysty toteuttamaan sit. YRITÄ! Ja jos ei onnistu ensimmäisellä yrittämättä; YRITÄ KOVEMMIN! Ihan siitä syystä, että voit myöhemmin katsoa itseäsi peiliin ja todeta: "Hei, minä ihan oikeasti yritin!!"

Never say Never! ♥

Niinpä niin.
Kaikessahan tuossa edellä mainitussa piilee totuuden siemen, mutta asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia, jo ihan siitä syystä, että ihminen ei ole kone. Ihminen väsyy, turhautuu, luovuttaa jne... Ainakin itselläkin on ongelmia myös ystäväni Itsekurin kanssa. Pitäisi olla niin tiukka itsekuri, että pääsee tavoitteisiinsa, mutta niin joustava, ettei aja itseään piippuun. Siinä vasta venäläinen ruletti!

Eli mitäs sitten?
No, ensimmäisenä yritän harjoittaa sitä itsekurin-pirulaista. Ihan jo siitä syystä, että tämä syksy saadaan kunnialla purkkiin. Tauon (EHKÄ, en ole vielä päättänyt) opiskeluista voi pitää paljon paremmin mielin, jos asiat eivät ole aivan retuperällään. Etenkin jos pitää vielä palata muina routa-porsaina.
Toiseksi, pistän käsijarrun päälle ja lakkaan pakenemasta. Ulkomaanvaihto jääköön ensi keväältä, keskitytään nyt siihen, että saisin ensi kevääksi mahdollisimman hyvät mahdollisuuden pääsykokeisiin lukemiseen.
Kolmas asia voisi olla ennakointi. Tiedän, että minua kiinnostaa hakea ensi vuonna yliopistoon yleiseen kirjallisuuteen, joten luen. Teoriaa ja muuta. Kaikkea. Myös tämänhetkisen kouluni kirjoja. Yksinkertaisesti: it-se-ku-ri-a!! Pieninä annoksina ja kasvavin määrin. Maustettuna yleisinhimillisellä armolla! Sitä ei voi itselleen ankara nykyihminen liikaa itselleen antaa.

Olen ehkä päässyt liian "helpolla" epäonnistumisia pakoilemalla. Minulla kuitenkin on joku opiskelupaikka ja työt - ja kumpikin ovat vain tipahtaneet syliini kuin vahingossa, riman alta luikkiessa. Epäonnistumisia pakoilemalla on kuitenkin terve Itsekuri päässyt karkuun. En uskalla enää panostaa mihinkään, sillä pelkään saada näpeilleni. Ei niinkään voi lopun elämäänsä tehdä! Kun lähtee sutta karkuun, tulee karhu vastaan. Se on kyllä huomattu. Enhän minä muuten olisi tällähetkellä niin täynnä turhautumista.

Tästä tuli näköjään ennen kaikkea motivaatiokirje itselleni :) Mikäs siinä. Yksi kliseinen asia minun on kuitenkin pakko lisätä -  niin itseäni kuin muita samassa ongelmassa olevia - tsempatakseni:

If there's a will there's a way.

Siihen yhä jaksan uskoa. Monessakin tilanteessa.