Puhdistuminen?

"Ihminen ei osaa lentää. Ihminen juoksee. Ihminen juoksee niin kauan kuin se jaksaa ja menee sitten piiloon ---". (Puhdistus) Kutakuinkin noilla sanoilla elokuva alkaa ja loppuu. Nyt harmittaa aivan vietävästi, ettei ole kirjaa käsillä, sillä olen melko varma, että kyseessä on suora lainaus Sofi Oksasen kirjasta. Puhdistus. Niin, minulla on sen kokoinen aukko sivistyksestä.

Elokuva oli hyytävä. Se tuntui vatsanpohjassa, tuoksui mudalle ja verelle, ja jätti itselleni tyhjän olon. Ovatko ihmiset todella niin pahoja toisilleen? Miksi? Tuoko valta tai ylivoima toiseen ihmiseen mukanaan julmuuden? Jollain tavalla siihen on helppo uskoa. Uskonhan minä siihenkin, että Nälkäpelin kaltainen maailma ei olisi mahdoton tässä hullussa maailmassa. Niin paljon kun aina haluan uskoa ihmisistä hyvää, niin onhan ihmisissä myös paljon pahuutta.

On ehkä ristiriitaista sanoa, että elokuva oli hyvä, kun se jätti niin kamalan olon, mutta kyllä se oli. Ja ehkä pikemminkin vaikuttava kuin hyvä. Näyttelijäsuorituksista Laura Birn oli häikäisevä, samoin mielestäni Peter Frazen. Elokuva oli tehty sellaisella tarkkuudella ja visuaalisella kauneudella(ja kauheudella), josta saa harvoin nauttia kotimaisissa elokuvissa. Mutta olihan elokuva karmiva ja raaka. Ja tämä raakuus tuntui johtuvan juuri sen pohjimmaisesta inhimillisyydestä. Ja siitä, että tämä voisi olla jonkun ihmispolon elämäntarina. Ystäväni kritisoi hieman, että paljon mutkia oli vedetty suoriksi. Ja niin varmaan oli, mutta niinhän niissä aina on pakko, kun tehdään kirjasta elokuva, huomautin hänelle. "Mutta ei noin paljon". Siihen en osannut sanoa mitään. Pitää taas kerran tarttua kirjaan ja päättää itse.

Onko menneen kuoleminen ainoa tapa vapautua sen kiroista ja puhdistautua? Näinkin hilpeisiin ajatuksiin väsynyt mieleni jäi elokuvan jälkeen. Lopussa oli kuitenkin ennen kaikkea uudestisyntymisen tunnelmaa ja menneestä vapautumista. Aloin peilata ajatusta itseeni ja mietin, mitä menneestä irti pääseminen minulle tarkoittaisi ja mitä minun pitäisi tehdä puhdistautuakseni? (tuskin mitään niin radikaalia kuin elokuvassa..) Mutta minulla ei siis ole vastausta kysymykseeni. Ehkä minun täytyisi vain pohtia asiaa enemmän.

Sillä se hymy, joka menneisyydestä puhdistumisen jälkeen seurasi, oli kaunis ja vapautunut.

Kuva täältä