5th semester: lukukausi, kun on aikaa sairastaa

Hengissä ollaan radiohiljaisuudesta huolimatta!

Viimeisestä postauksesta on tullut kuluneeksi jo yli kuukausi..

Miten tässä näin pääsi käymään?

Väsyin.

Vähemmän yllättävästi väsymys iski sen jälkeen, kun stressitasot laskivat, eikä tarvinnut enää suorittaa. Vietin semesterien välissä oikeastaan vain 1viikon loman, loput 2viikkoa olin töissä samassa sairaalassa kuin joulunakin. Ja vaikka tämä työjakso olikin parasta ikinä (pääsin seuraamaan ja asissteeraamaan leikkauksia <3), niin kyllä sitä taas jälkiviisaana huomasi, että olisi voinut pitää ihan lomaakin.

Nyt on jo 4viikkoa takana 5. lukukautta. Aika on mennyt nopeasti ja suoraan sanottuna lähes sumussa. Asiaa ei ole helpottanut se, että olen ollut yli 2 viikkoa siitä hirvittävässä taudissa, eikä koulusta oikein voi ottaa "omaa lomaakaan". Onneksi tähän asti vitos semma on myös lunastanut lupauksensa "helppona" jaksona. Luojan kiitos. Testejä on tullut ja mennyt, ja niistä on selvitty, vaikka motivaatio on ollut aivan maassa. Vasta oikeastaan tämän viikon aikana on alkanut olla jo lähes tulkoon "normaali" olo ja innostus koulua kohtaan nousta.

Korkea aika, sillä kohta alkaa taas tulla tenttejä.

Tämä oli oikeastaan odotettavissa: sekä tauti että väsymys. 

Piti vain olla itselleen armelias ja antaa itselleen aikaa toipua. Ja se on auttanut. 

Eikä tässä tarvitse kauaa jaksaakaan enää, sillä pian tulee taas pitkä tauko, kun tulee pääsiäisloma. Ja tämän loman aikana aion oikeasti pitää lomaa; matka Norjaan onneksi on jo varattu :)

Kevät voisi pian jo tulla! <3 

1/3 lääkäri

Asioita, jotka olen elämästä oppinut:

Koskaan et ole valmis.

Harvoin olet varma.

Yrittämättä jättäminen harmittaa enemmän kuin epäonnistuminen.

Pettymyksistä voi selvitä.

Tuntuu uskomattomalta, että on kulunut 2 vuotta siitä, kun opinnot alkoivat.  Aivan vastahan jännitettiin ensimmäistä anatomian examia, koska (herra-mun-jee) kokeessa oli myös suullinen osio!! Nyt on takana jo anatomia, histologia, microbiologia ja fysiologia yms., kun monelle prekliiniselle oppiaineelle jätetään enemmän tai vähemmän haikeat hyvästit. Silti mitä pidemmälle olen päässyt, sitä enemmän olen sitä mieltä, että luojan kiitos opinnot kestävät sen 6 vuotta. Tästä matka vasta alkaa!

Opinnot ovat lääkäriksi kasvua. Ja kasvu vaatii aikaa ja se on välillä raastavan kivuliasta. Mitä enemmän opit, sitä enemmän ymmärrät, miten vähän itseasiassa tiedät. Tieto lisää tuskaa on varsin totta ja osuva sanonta.

Nämä ovat olleet rankat kaksi vuotta.
Piti muuttaa vieraaseen maahan ja kaupunkiin, kauas perheestä, ystävistä ja kaikesta tutusta. Ensimmäinen vuosi tuntui menevät käytännössä oman elämän jälleenrakentamiseen täällä Riiassa. Toinen opiskeluvuosi meni selviytymisessä tentistä seuraavaan. Nyt ehkä viimein tulee sellainen tilanne, että ehtii hieman hidastaa tahtia ja nauttia siitä, että opiskelee lääketiedettä. Ystävien kanssa puoliksi vitsaillen, puoliksi tosissaan olemme heitelleet ideoita mitä kaikkea haluamme tehdä kun on taas "elämää 4.semesterin jälkeen".

Mitä haluaisin siis tehdä?
Ensinnäkin haluaisin matkustaa enemmän. Yksi reissu ystävien kanssa on jo suunnitteilla. Vuottani tulee myös värittämään järjestötoiminta. Lisäksi haluaisin löytää mielenkiintoisen work shopin (opiskeluihin liittyvän), tehdä enemmän käsitöistä ja opetella uusia kappaleita pianolla. Haluaisin päästä varjoksi täällä Latviassa seuraamaan jonkun lääkärin työtä ja ehkä päästä patologian laitokselle tekemään ruumiinavauksia/tutkimustyötä.

Näistä suunnitelmista ehkä 1/3 toteutuu. Tänä vuonna.
Sillä ei ole niinkään väliä, mikä toteutuu ja mikä ei. Kunhan jotain uutta ja mielenkiintoista tulisi. Haluan ottaa kaiken mahdollisen irti opiskeluvuosistani - ne eivät jatku ikuisesti.
1/3 takan, 2/3 edessä.
Minulla ei ole mikään kiire.

Kohta Suomessa!

Jos pitäisi tällä hetkellä valita suomenkielen kaunein sana, se varmaan olisi "loma".

Perjantaina lento takaisin koto-Suomeen. <3 

Tätä on odotettu pitkään ja hartaasti. Tuntuu lähes epätodelliselta, että kohta saa relata kaksi viikkoa.

Toki koulujutut täytyy tuoda enempi, vähempi mukaan myös lomalle, mutta tuleepa sentään taukoa jatkuvaan tenttimiseen ja testien tekemiseen. Itselleni yhden uusintakokeen kanssa niitä tuli tänä syksynä 11. Tenttiä. Testien lukumäärää en edes vaivaudu laskemaan. Niitä on ollut varsin monta. 

Vanhana työnarkomaanina en tietenkään sanan varsinaisessa mittapuussa "lomaile" vaan olen töissä. Tämä on varsin monen opiskelijan arki ja realismi. Vaikka itse taloudellisesti olisinkin voinut vain vaihtaa vapaalle, niin takaraivossa aina kolkuttaa se pieni tietoisuus siitä, että kaikki tilaisuudet tulee käyttää hyväksi, oli ne sitten kuinka pieniä tahansa. Itselleni tämä tilaisuus tuli paperitöiden muodossa sairaalassa, jossa vanhempani ovat töissä. Tuntuu raa'alta sanoa näin, mutta on niistä suhteista vain hyötyä. Olisi typerää jättää tilaisuutta käyttämättä, kun sellainen tulee tyrkylle, vaikka samaan hengenvetoon sanonkin olevani ylpeä siitä, että kesän amanuenssuurin olen hankkinut aivan omin ansioin. Haluan menestyä omin ansioin, enkä kenenkään siivellä. 

Tarinoita oikolukemisen tärkeydestä :D

Vaikka tentit ovatkin tältä erää ohi, koulu jatkuu. Yritän ottaa loppuviikon kuitenkin rennommin.

Työ täällä Riiassa jatkuu heti uuden vuoden jälkeen, kun paketoidaan lukukautta loppuun, ja tammikuun puolessa välissä alkaa exam period. Siellä odottaa 3-5 tenttiä vielä, riippuen nyt siitä, miten viimeisten kokeiden kanssa käy. Eli voiton puolella selvästi ollaan. 

Suomi 100v. cocktail tilaisuus <3

Monet sanovat, että kunhan kahdesta ensimmäisestä vuodesta selviää kunnialla, niin on jo varsin hyvillä vesillä, tai ainakaan harvemmin ihmiset enää feilaavat semesterejä sen jälkeen. Eli tästä pitäisi olla suunta ylöspäin. Liekö tämä totta, jää nähtäväksi. Voi tietenkin olla, että harva lihamylly enää vain tämän puristuksen jälkeen tuntuu miltään. (...katsotaan keväämmällä olenko asiasta eri mieltä :D )

Mutta Äitini sanoin:

"Kaikkeen tottuu, sanoi pässi kun päätä vietiin " ja "Ensimmäinen päivä hirressä on aina hankalin."

Tätä se lääkis välillä on. :D
And I love it.

(even when I hate it)

Ihanaa loppuvuotta kaikille!

Kestävyysurheiluna opiskelu

Että mitenkö täällä menee?


https://www.youtube.com/watch?v=KkGTB8ESMCM

Yllä oleva video summaa kutakuinkin tunteet atm.

Kohta on joulukuu.

Kohta on enää 2 viikkoa joululomaan
3/11 tenttiä vielä tekemättä tämän syksyn tenteistä.

Alkaa olla aika puhkikulutettu olo.

En kuitenkaan halua valittaa, vaan jakaa vaihteeksi asioita, joita ovat saaneet minut nauramaan näinä viikkoina. Kuten yllä oleva murmeli.

Ja vähän opiskelumotivaatiota alá Elsa

https://www.youtube.com/watch?v=ohBQ59OXnYM

Lisäksi korvaamatonta terapiaa antaa Netflix (Stranger Things <3) ja youtube kaikkine kanavineen (ChannelAwsome, Screen Junkies, Jeremy Jahns, Cracked ja niin monet muut), söpöt kissa- ja koiravideot yms... Kun oma huumori alkaa olla kortilla sitä on hyvä kaivaa muualta. 

Pitäisi muistaa vain ottaa kuvia myös niistä päivistä kun on jotain muuta kuin koulua (kyllä, sitäkin tapahtuu). Juuri viime viikonloppuna oli koulutuspäivä ja ensi viikolla taas juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivää ja lisäksi on yliopiston järjestämä Winter Ball. Yritän potkia itseäni myös näihin tapahtumiin jo ihan sen takia, että pää kestää. 

Tässä ajatuksenvirta tekstissä ei ole päätä eikä häntää. 

Pahoittelen.
Toivottavasti järjestäytyneempää tekstiä ensi kerralla.

Kun paras (ja ainoa) lääke on paskainen nauru

5/5 tenttiä takana tämän neljän viikon aikana.

Tähän asti kaikki hyvin.

Mutta saattaa pikkuhiljaa jo vähän väsyttää.

Sen sijaan, että minusta olisi kuoriutunut kiukkuinen, itkuntäytteinen stressihirviö, olen nauranut. Naurettavan paljon. Muutaman kerran kyyneleet silmissä, koska naurusta ei tule vain loppua ja ystävän paskainen nauru vieressä vain yllyttää jatkamaan.

Kai tämäkin on ihmisen tapa selvitä. On tutkimuksia, joiden mukaan nauru vapauttaa endorfiineija, nostaen kipukynnystä helpottaen samalla psyykkistä stressiä (brittitutkimus vuodelta 2011, anteeksi en jaksa nyt etsiä tarkempaa lähdettä). Nauru ei ehkä pidennä ikää, mutta pitää kyllä hengissä tämän semesterin aikana. 

Kun fakta on että tällä hetkellä väsyttää ja stressaa. Paljon.

Mutta minkäs teet?

Nauran.
Parhaani mukaan.
Oli oikeasti aihetta sille tai ei.

Kun ei auta valitus (no... välillä sekin), niin nauru on oikeasti parasta, mitä voi tehdä.

Läpän tasohan on ollut jo pitkään tumman sävytteistä, mutta mitä pidemmälle syksy on edennyt, huumorista on tullut sysimustaa ja huonoa (syvältä suoraan sigmasta). 

Vertaistuki on ollut niin ikään aivan korvaamatonta.
Ihmiset joiden kanssa jakaa naurut ovat olleet korvaamattomia.

Katse on jo/yhä tulevassa. Joululomaan enää 5 viikkoa ja kaksi päivää.

Sitä ennen enää 4 tenttiä jäljellä.

Välitavoitteena on edelleen selvitä viikosta kerrallaan.

Kesä näyttää tällä hetkellä hyvältä.
Yhä epävarmuuksia, mutta jos kaikki menee nyt hyvin, kesän työkuviot pitäisi olla kunnossa.

Nämä asiat pitävät minut motivoituneina.

Eli kaikesta huolimatta päänuppi yhä matkassa, vaikka muutama marmorikuula onkin karannut, inkkareita pudonnut kanootista ja muumeja kadonnut laaksosta.
Se on elämää se.

Take care <3 

Ylen uutislinkki: https://yle.fi/uutiset/3-5423441
Kuva : #1  #2

Lääkisopiskelijan arkea osa 2

Syväluotaus menneeseen viikkoon. Tekstistä tuli jälleen yllättävän pitkä, vaikka asian voisi tiivistää kahteen sanaan: paljon lukemista.

Maanantai

koti-lukupäivä. Yöllä tuli pyörittyä sängyssä klo3:00 asti (Nukkumattini saa kohta potkut...) mutta potkaisen itseni silti ylös 9:00 aikoihin, jotta päiviin tulisi taas rytmi ja tolkku, kun viikonloppuna saattoi "vähän venahtaa".

Päivän teemana physiologia, koska tentti on keskiviikkona. Tunnelma on aamulla varsin seesteinen, mutta stressikäyrä alkaa nousta iltaa kohden. Varsinkin sen jälkeen kun kämppis tulee kotiin ja juhlistaa sitä, että hänellä on tentti takana, kun itsellä on tosiaan vielä edessä.

Stressin määrä tässä talossa on siis vakio.

Tiistai

Ainoa asia maailmassa, joka sai minut sillä hetkellä motivoitua klo 8.45 luennolle on se, että luennoilla kävijöillä on mahdollisuus saada joku "etu" examissa. Olettaen siis, että sitä ennen kaksi välitenttiä on suoritettu ensimmäisellä yrittämällä. Edessä on kahdet muistiinpanot: tyhjä paperi, johon kopioin taululta sikiön verenkierron kehitystä demonstroimaa piirrustusta, sekä physiologian sekavat muistiinpanot. Luento kestää 1.5h ja nopean tauon jälkeen suunnataan yliopiston kirjastoon - yllättävää kyllä - lukemaan vähän lisää.

Lounaan jälkeen huomio kääntyy hetkellisesti physiologiasta pato-physioon (patologian physiologia), sillä kokeesta huolimatta täytyy pysyä ajantasalla muissakin kursseissa ja selvittävä viikkostesteistä ( yleensä 3 per viikko), sillä muuten välitentteihin tulee lisäkysymyksiä (kuten microbiologiassa ja physiologiassa) tai (kuten pato-physiossa) viikkotesti pitää uusia erillisenä uusintapäivänä, ennen kuin saa edes mennä tenttiin.

No. Tunnin verran luettuani kuulen, että olin lukemassa väärää luentoa, josta kuulustellaan vasta seuraavalla viikolla. Ärräpäitä päästeltyä totean, että hitot, jatkan physiologiaa ja luen sitten aamulla ennen tunnin alkua. Kirjastolla jatkui työ klo18:30 asti, kotona vielä lähelle puoltayötä.

Keskiviikko

Viimein tenttipäivä!

Aamu aloitetaan 6:15. Ylös. Hitosti kahvia tulemaan ja lukemaan. Ensin viikkotestiä varten, sitten vielä vähän physiologiaa ja vielä viimeiseksi ennen bussiin juoksemista 9:30 silmäillään pato-phsyion (luojan kiitos lyhyt) materiaali läpi. Tuntitestistä selvittiin sillä kertaa, mutta edellisen viikon tuli vähemmän yllättävästi hylättynä takaisin. Se pitää siis uusia ensi viikolla.

Oppituntien välissä on muutama tunti aikaa hengähtää, siirtyä paikasta toiseen, syödä lennossa ja taas lukea. Olo kaikilla on varsin rauhaton, sillä monet pitävät yhä kiinni "autopass" mahdollisuudesta (hyvä tulos välitenteissä, niin ei tarvitse tehdä loppuexamia). Istun kokeessa viimeiseen asti, viimeisenä yhden extrakysymykseni kanssa (mitä sanoinkaan niistä viikkotesteistä?). Olo on helpottunut, vaikka tulosta onkin vaikea arvata etukäteen. Tulokset tulevat vasta seuraavana viikkona, joten sitä ennen asiaa on turha ajatella. Työnnän tietoisesti koko kokeen pois mielestäni.

Kahviosta lisää jotain pientä syötävää ja taas bussiin. Mutta ei vielä kotiin, vaan "communication psychology" tunnille, joka pidetään jälleen kerran eri rakennuksessa, lähellä Stradinš sairaalaa, jossa olemme muutaman kerran jo päässeet tapaamaan potilaita. Opiskelukaveri pitää esitelmän, muuten huoneessa vallitsee kooma. Kaikki ovat helpottuneita siitä, että opettaja päättää sillä kertaa tunnin aikaisin ja pääsemme kotiin jo 17 aikoihin.

Kotiin tultua on pakko nollata. Teen ruokaa. Kuuntelen musiikkia. 21:00 jälkeen palataan realismiin. Viimeistelen embryologian piirrustukset, valmistelen microbiologian esitelmän ja alan lukea seuraavan päivän viikkotestiä varten. Aivot huutavat hoosiannaa siinä kohtaa, kun lopettelen puolen yön aikaan. Aivan liian myöhään.

Torstai

Aivan liian aikainen aamu. Herään kunnolla vasta kämppiksen herätyskelloon seitsemän jälkeen. 8:30 alkaa embryologian viimeinen practical tunti ennen tenttiä (parin viikon päästä). Piirrettävää tuli jälleen paljon (mm. sydän viikkoina 6 ja 10) ja kuvat pitää tuoda tenttin, että edes saa osallistua.

Siirrytään taas paikasta toiseen. Kahviosta ruokaa ja kirjastoon. Pikaluen enemmän tai vähemmän menestykkäästi vielä microbiologiaa ennen tuntia ja tuntitestiä. Testi on ehkä läpi ehkä ei, sen näkee viikon päästä. Pidämme esitelmiä ja neuvottelemme uuden tenttipäivän microbiologialle, jotta ei osuisi samalle päivälle kuin embryologia. Proffamme on onneksi todella reilu ja suostuu päivänvaihtoon, jotta saamme yhden lisäpäivän aikaa lukea. Kaipa hänkin todella toivoo, että tulemme tenttiin valmistuneina.

Tunti loppuu aikaisin. Ketään ei haittaa. Olen kotona kolmen jälkeen ja alkaa totaalikooma. Suunniteltu jumppa jää välistä, koska kroppa on ihan poikki. Kahvi, internet, oma rauha, laulaminen ja pianon soitto nollaavat mukavasti päätä. Vasta kämppiksen palattua illalla otan itsestäni vielä hetkeksi niskasta kiinni: etsin embryologiaan hyvän kirjan internetistä ja luen paton-anaa (patologian anatomia, kurssi tosiaan jaettu kahtia), sillä seuraavana päivänä on (ylläri pylläri) taas viikkotesti.

Perjantai

Ihana, rauhallinen aamu <3 Herään sattumalta kahdeksan aikaa, hymyilen ja käännän kylkeä. Ignoraan ensimmäisen ja toisenkin herätyksen ja jatkan unia. Aamun latvian tunti on peruttu ja paton-ana alkaa vasta 15:15. 

Löysän aamun jälkeen luen vielä muutaman tunnin, ennen kuin lähden bussilla koululle. Testiä ei pidetäkään, mutta koska meiltä oli jäänyt yksi tunti välistä (ja ensi viikolla pitäisi olla tentti) niin pidimme hieman pidemmän tunnin kuin tavallisesti, jotta ehdimme käydä läpi kahden oppitunnin asiat yhdessä.

Kotiin. Klo18 tulee roska-auto, johon pitää ehtiä viemään roskat. Kaupan kautta taas kokkailemaan. Korkkaan viinipullon, vaikka vakuuttelen itselleni vielä jaksan tehdä jotain koulun eteen, vaikka sitten viinilasi toisessa kädessä. Muutaman tunnin totaalikooman jälkeen potkaisen itseni vielä lukemaan yhden luvun loppuun. Kämppis näet painaa yhä duunia, niin sitä on vaikeaa välillä perustella itselleen, että miksi itse vetää lonkkaa :D

Loppuilta vapaata. Pakkaan valmiiksi labratakin ja stetoskoopin lauantain koulutuspäivää varten, minkä on organisoinut suomalainen opiskelijajärjestö RiSLO. Rakastan koulutustapahtumia, vaikka asiat tähän asti ovatkin menneet suurimmalta osalta yli hilseen. Joka kerta jää kuitenkin jotain mieleen ja näkee paljon opiskelija-kollegoita, joita ei ehkä muuten näe.

Yksi viikko siis taas takana, 

enää 8-viikkoa joululomaan! 

Viikko kerrallaan tästä(kin) selvitään.

Forgive me for the pixels

Studying 101: What ever works. Do it.

Yksi tentti takana, monta edessä. 

Tällä kertaa päädyin kokeilemaan jotain aivan uudenlaista taktiikkaa.

Kiusallinen tietoinen siitä että munuaiset ovat väärinpäin...

En ole koskaan ollut hyvä "pänttääjä". Olen parempi ymmärtämään laajoja syy-seuraussuhteita; kaaria, en muistamaan pieniä nippelitietoja. Siksi etenkin microbiologia on osoittautunut minulle, jos ei haastavaksi, niin ainakin helvetin rasittavaksi aineeksi opiskella.

Opiskelutekniikoita on vaikka ja millä mitalla ja tarkoitukseni onkin jakaa lähinnä niitä, joita olen itse käyttänyt ja joista olen kokenut olevan milläänsä hyötyä.

1) Kirjoita. 

Kaikki. Itse.

Se tuntuu tyhmältä käytännössä kopioida luentomateriaali sanasta sanaan ylös omiin muistiinpanoihin, mutta itseäni tämä auttaa. Varsinkin kun paperiversioon on helpompi palata myöhemmin tekemään alleviivauksia ja kenties lisätä materiaalia tai piirtää kuvioita.

Mistä puheenollen..

2) Piirrä.

Tämä tapa eskaloitui oikeastaan vasta viime kokeen aikana. Vaikka olenkin aina piirtänyt (myös itseeni, kuten anatomian aikana) niin en koskaan tässä mittakaavassa.
Ajatus lähti kun löysin youtubesta SketchyMicro:n, jossa käytännössä piirrettiin paperille kaikki oleellisimmat tiedot ja ominaisuudet bakteereista. Saman tekijän piirroksissa samat symbolit toistuivat usein "luonnoksesta" toiseen, joka niin ikään helpotti muistamista. Aloin lopulta soveltamaan ideaa itse, joka (toivottavasti) pelasti minut tällä kertaa. 

Sillä oikeastaan ei ollut väliä, mitä piirsin, kunhan symbolit toistuivat. Itselläni esimerkiksi oli useita erilaisia "aaseja" kuvastamassa entsyymejä (beta-lactamase, IgA-protease jne..), kissat catalase entsyymiä, sininen tai punainen kakkakökäle vetistä tai veristä ripulia ja niin edelleen.

Saatoin olla hieman väsynyt (ja epätoivoinen) kun opiskelin microa.

3) Kuuntele

Youtube on aarre. Sieltä löytää, kun etsii, vaikka ja mitä. Tietysti saa olla myös lähdekriittinen. Erityisesti histologiasta selviytymistä saan kiittää ShotgunHistologya ja kuten jos mainitsin, SketchyMicro avasi minulle aivan uuden tavan painaa päähäni eri bakteerien virulenssifaktoreita. Lisäksi se on hyödyllinen, jos jokin asia on epäselvä tai luentomateriaalin sisältö ei vain aukea. 

4) Puhu/kysy/ihmettele

Tämä on jotenkin paljon luonnollisempaa (ja tuntuu vähemmän pähkähullulta) kun ei enää asu yksin. Välillä ei tarvitse edes pukea ongelmaa loppuun asti sanoiksi, kun asia avautuu. Vielä parempi vain, joutuu selittämään itse, miten asia on. Tämän takia minua ei ikinä haittaa, vaikka joku kysyy neuvoa. Silloin joutuu aivan eri tavalla pukemaan asioita sanoiksi ja ajattelemaan. Ja  tätä asiaa saa itselleenkin aina jatkuvasti muistuttaa: jos ei tiedä, kysy. Etsi tietoa ja ihmettele ääneen. 

Tyhmempi on se joka ei kysy kuin se joka myöntää, ettei ymmärrä.

ps. pahoittelut kuvien huonosta laadusta!

Pitää panostaa seuraavan puhelimen kanssa parempaan kameraan...